Gluteeniton luomu kesäkurpitsapataleipä

Oma farmi tuottaa satoa tänä vuonna paremmin kuin koskaan. Joko maan muokkaus ja hevonpaska ovat auttaneet tai olemme oppineet jotakin aikaisemmista vuosista.

Farmin yksi satoisin kasvi on kurpitsa, jota tänä vuonna on kolmea lajiketta: kesäkurpitsaa, keltaista kesäkurpitsaa ja spagettikurpitsaa.

Olemme jakaneet aiemmin muutaman herkullisen kesäkurpitsa reseptin, jotka voit katsoa täältä. Ja lisää ihania reseptejä on tulossa, joten pysy kuulolla.

Tällä kertaa päätin kokeilla astetta haasteellisempaa reseptiä eli tehdä leipää. Se toki olisi melko helppoa itsessään, mutta koska 2/3 perheestämme noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, tuo se aina pienen oman jännitysmomentin mukaan leivontaan. Gluteeniton leivonta tuo oman haasteensa siksi, että gluteenittomista jauhoista puuttuu sitko mikä tavallisissa vehnäjauhoissa on. Tämän takia on usein lopputulema hieman murenevampi kuin jos se olisi leivottu tavallisella jauholla.

Kesäkurpitsainen pataleipä (gluteeniton)

3 1/2 dl raastettua luomukesäkurpitsaa
2 1/2 dl luomumaitoa
1 pss kuivahiivaa
25 g luomu voita
1 tl suolaa
3 dl glutenitonta jauhoa
2 1/2 dl luomu kaurajauhoa
1/2 dl mantelijauhoa

Raasta kesäkurpitsa ja purista raasteesta ylimääräinen neste pois. Sekoita keskenään kesäkurpitsaraaste ja lämmin maito.

Lisää kuivahiiva, suola, rasva, ja jauhot. Sekoita tasaiseksi hyvin vaivaten. Voitele ja jauhota patavuoka.

Kaada taikina vuokaan ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Paista uunissa 175 asteessa noin tunti. Ota kesäkurpitsapataleipä uunista ja kaada leivinliinan päälle. Kääri leivinliina pataleivän päälle ja anna jäähtyä ja vetäytyä tovi.

 

Kesäkurpitsapataleipä suoraan uunista

Kesäkurpitsapataleivästä tuli todella mehevää ja kuohkeaa, mutta gluteenittomalle leivonnalle tyypillisesti hieman murenevaa.

Leikkaa siivu ja voitele luomuvoilla. Tämä ei muuta kaipaa, korkeintaan vahdin vierelle, sillä pataleipä häviää nopeasti parempiin suihin.

Tunti leivän uunista ottamisen jälkeen

Maistipalat olivat herkullisia. Mutta.

Ne murenivat melkein kokonaan käsiin. Ja syöminen oli hieman hankalaa, kuten kuvitella saattaa. Leivän todella kannattaa antaa vetäytyä tovi. Mielensä malttaminen kannattaa, koska tällöin leivästä tulee kuin tuleekin kiinteämpää, ja siihen saa sipaistua oivan kerroksen voita päälle.

Luomupullaa, jota ”saapi tehrä toistennii”

Tovi on ehtinyt hurahtaa niin työmatkojen kuin kiireisen kevään vuoksi ja blogin kirjoittelu on ollut vähissä.

Mutta onneksi jokaisen kiireisen ihmisen pelastaa kesä, jolloin on aikaa vaikka analysoida kyselyn tulokset taikka leipoa jotain.

Mikä tekee kesän?

Itselle varma merkki kesästä on luomumansikat, mökkisauna ja tietysti pulla. Se ihan oikea mummon pulla. Tai lauantaipulla, kuten perheen isäntä muistelee lapsuudestaan. Harmikseni en minä, eikä perheen isäntäkään, voida syödä enää perinteistä pullaa gluteenittoman ruokavalion takia, mutta sen teosta ja naperon leivontariemusta syntyy viimeistään kesä.

Psst… jos jollakin on hyvä gluteeniton pullaresepti, niin otetaan se vastaan ilosta kiljuen.

Mutta tässä riemukas pullaresepti.

Luomupulla

2,5 dl luomumaitoa
1 pss kuivahiivaa
1 luomukanamuna
1 dl luomusokeria
0,5 tl suolaa
0,5 tl kardemummaa
100 g luomuvoita
n. 0,5 kg luomuvehnäjauhoja

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi ja tarkemmin käyttäessäsi kuivahiivaa, noin 42 asteiseksi. Lisää hiiva, munat, sokeri, suola, kardemumma ja alusta sekaan jauhot. Alustaminen tehdään perinteisesti kädellä.

Näin ainakin mummo aina teki.

Vaivaa sula rasva taikinaan. Anna taikinan kohota lämpimässä, liinalla peitettynä noin ½ tunnin ajan. Voitele leivotut pullat luomumunalla ja paista 225 asteessa noin 10-20 minuuttia. Taikinasta tuli noin 20 pientä pullaa.

Leipoessa pullia voit tehdä juuri niin luovia ratkaisuja kuin haluat. Meillä leipomisen suoritti napero, joka tahtoi tehdä pyöreitä pullia, pötkylöitä sekä kaksi pullaukkelia.

Ja ei menoa haitannut yhtään, vaikka kaikista ei tullutkaan niin pyöreitä, sillä lopputulos oli kuitenkin kaunis. Pullat koristeltiin luomuvoilla ja raesokerilla.

Palluroita pullia

Pullaukkeleita

Pullat tuoksuivat tavaalliselle ja sekin jo riittää kesätunnelmaan pääsyssä. Naperon mukaan pullat maistuivat järkyttävän hyvälle ja sanoipa itse ”Ukon perunamaan” Ukkokin, että

”saapi tehrä toistennii.”

 

 

Pullaukkelit hymyssäsuin

Miten teillä pulla taiteillaan?

Vuoden 2014 ruokainventaari, mitä luomua suosiva perhe söi?

Vuoden alku on ollut kovasti kiireinen, kun piti käydä tutustumassa Hollannin luomumarkkinoihin ja Saksalaiseen luomukauppaan (tarina tulossa pian), ettei ole ehtinyt kirjata viime vuoden suosikkiruokia ylös.

Pidämme jääkaapin ovessa kalenteria, johon kirjaamme ja suunnittelemme tulevan viikon ruuat. Tämä helpottaa monesti viikon ruokien ja kaupassa käynnin suunnittelua. Itse olen myös vakuuttunut, että viikottainen suunnittelu helpottaa pitäytymään ruokabudjetissa. Olemme edelleen pitäytyneet noin 400€ ruokabudjetissa kuukausittain, tosin sellaiset kuukaudet, jolloin on juhlia tai muita erikostilanteita, budjetti menee yli.

Laskin kalenteristamme, että olemme tehneet noin 50 eri ruokalajia vuoden aikana. Tosin muunnelmia ja tähteistä tehtyjä seuraavan päivän ruokia en laskenut mukaan lainkaan. On edelleen vaikea arvioida, onko tämä paljon vai vähän, mutta jos vertaan moneen lounasruokalaan niin saisihan tästä jo mukavasti reilun kuukauden kiertävän listan. Teemme usein yhden tai kaksi isompaa satsia viikossa, josta syömme päivän kaksi. Se helpottaa arkea ja tekemisiä. Erikoisjuttuja ja vaativimpia ruokia tehdään sitten viikonloppuisin.

Luomua suosivan perheen vuoden 2014 suosikkiruoat olivat:

1. Punainen linssisoosi
2. Arjen sankarikeitto eli se ihan paras kalakeitto
3. Soijakorma
4. Jauhelihakeitto
5. Hernekeitto
6. Kikhernepihvit
7. Taivaallinen bataattikeitto
8. Erilaiset kasvispihvit
9. Quinoapihvit
10. Paahdettu myskikurpitsa
11. Punajuuripihvit
12. Sieniruuat (vuosi 2014 oli mainio herkkutattivuosi ja siksipä sitä meilläkin syötiin paljon)
13.  Kalaruuat
14. Erilaiset perunamuusilaatikot
15. Kanakeitto

Listaa selatessa huomaa kasvisruokavoittoisuuden suosikkiruokien parissa. Se on edelleen se selkein muutos, minkä luomuun siirtyminen toi. Emme tosin kaipaa lainkaan enempää lihaa ruokaan, mutta välillä hyvää kalaa, kuten ahventa tai kuhaa kaipaa. Mutta onneksi näitä saa kesäisin järvestä.

Maaliskuun 2014 viikkokalenteri

Syyskuun 2014 viikkokalenteri

Kun vertaa meidän suosikkiruokien listaa suomalaisten suosikkiruokiin vuodelta 2013, on se varsin poikkeava. Ainoastaan kalakeitto on sama. Saa nähdä päätyykö jokin seuraavista myös meidän listalle vuonna 2015.

Suomalaisten mieluisimmat ruokalajit vuonna 2013:

1. Paistettu kala
2. Pizza
3. Pihvi
4. Lihapullat
5. Uunikala
6. Makaronilaatikko
7. Jauhelihakastike
8. Lasagne
9. Kalakeitto
10. Lämpimät voileivät

(Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto, Ruokatietoa 2013)

Myskikurpitsasta on moneksi

Spiralizer tai kotoisasti spiraloija on ollut ahkerassa käytössä. Näyttää sille, että kesäkurpitsa on spiraloinnin suosituin vihannes ja itsekkin palvon ”zuccini nuudeleita”.  Tänään päätin kuitenkin kokeilla syksyn suosituinta kurpitsaa eli myskikurpitsaa. Myskikurpitsa on englanksi Butternut Squash ja sen maku on makeahko ja mukavalla tavalla mausteisen pähkinäinen. Viime syksyn aikana taisimme syödä tätä ihanuutta lähes viikottain, niin hyvää se oli.

Nyt siis on aika testata miten tämä toimii spiraleizerilla tehtynä?

Tarvitset yhden pienen luomu myskikurpitsan ja kuorintaveitsen. Leikkaa kurpitsa poikki juuri ennen alaosan pullistumaa ja kuori kurpitsa. Laita nyt selvä pötkö spiraleizer koneeseen ja veivaa itsellesi lautasellinen myskikurpitsa nuudeleita.

Tein itse näille nuudeleille höysteeksi vihreää papua ja cashew pähkinää. Tähän tarvitset:

n. 100g vihreitä luomupapuja

n. 50g luomu cashew pähkinää

ripaus suolaa ja oliiviöljyä

Keitä vihreät pavut kypsäksi noin 10min. Paahda pannulla cashewpähkinät. Lisää oliiviöljy ja keitetyt vihreät pavut ja anna hetki maustua ripauksella suolaa.

Valmistele myskikurpitsanuudelit. Laita paistinpanu kuumenemaan ja siihen ripaus öljyä. Kun pannu on kuuma laita nuudelit siihen. Kääntele nuudeleita ja anna hautua kunnes on sopivan pehmeää. Pitävät rakenteen todella mukavasti kasassa.

Lopuksi kokoa annos lautasella ja eikun syömään. Meillä myskikurpitsa on yksi taaperon lempiruuista, kuin myös äidinkin.

 

I love my spiralizer

Joulun taikaa ja ihania muistamisia. Niistä on hyvä aloittaa uusi hyvä luomuvuosi 2015. Sain hyvältä ystävältäni parhaan lahjan ikinä eli ihan iki oman spiralizer koneen. Olen haaveillut kyseisestä masiinasta jo puolisen vuotta ja näin haaveet lopulta täyttyivät. Tulossa siis tänä vuonna paljon erilaisia ”nuudeleita”.

Ensimmäinen resepti onkin klassikko ainesta jo syntyessään. Uskomattoman nopeaa, helppoa ja järjettömän hyvää. Kesäkurpitsanuudelit ja tomaattikastiketta.

Tarvitset tähän reseptiin siis spiralizer koneen tai voit myös tehdä nuudeli suikaleita itse veitsellä leikkaamalla tai vaihtoehtoisesti isoteräisellä raastimella raastamalla. Mutta oma kokemukseni sanoo, sillä voi pojat, että olen koittanut tehdä erilaisia kesäkurpitsanuudeleita puolen vuoden ajan, että joko itse veitsellä leikkaamalla tai sitten spiralizerilla saat parhaan tuloksen.

Kesäkurpitsanuudelit pannulla

 

2 luomukesäkurpitsaa

1 prk luomupaseerattuatomaattia

0,5 luomu paprikaa

1 luomusipuli

3 luomu aurinkokuivattua tomaattia

0,5 luomukasvisliemikuutio

Spiraloi kesäkurpitsat ja laita ne kuumalle pannulle paistumaan. Paista kesäkurpitsa nuudelit sopivan pehmeiksi. Pitävät spagettimaisen rakenteen todella hyvin paistaessakin. Tee tomaattikastike eli laita paseerattutomaatti kattilaan. Soseuta sipuli, aurinkokuivatut tomaatit ja paprika tehosekoittimella ja kaada ne tomaattisoseen sekaan. Laita kasvisliemikuutio ja anna kiehua hiljalleen, kunnes on maistuvaa.

Eikun syömään. Itsellä tässä oli mukana vielä keitetty luomuparsakaali. Perheen taapero oli haltioissaan pitkistä nuudelinaruista, joita oli niin kiva ja helppo syödä.

 

Luomua suosivan perheen vuosi, näin se meni.

Reilu vuosi sitten elokuussa 2013 päätimme siirtyä kertaheitolla luomurukaan. Päätös siirtyä luomuruokaan tapahtui lapsen saannin myötä. Kun lapselle tuli aika valmistaa ensimmäiset soseet emme edes miettineet muuta vaihtoehtoa, kuin luomua. Pikkuhiljaa lapsen siirtyessä syömään samaa ruokaa meidän kanssa ymmärsimme, että on aika koko perheen siirtyä luomuruokaan tai ainakin niin suuressa määrin luomua suosivaksi kuin mahdollista. Tähän päätökseen meitä kannusti myös se, että lapsi oli pysynyttäysin terveenä koko ensimmäisen elinvuotensa. Ei flunssia, ei korvakipuja, ei kuumetta tai muitakaan lasten tauteja. Uskomme, vahvasti, että puhdas ruoka oli ainakin auttanut lasta pysymään terveenä ja kehittämään normaalia vastustuskykyä.

Siirtymä luomuun tapahtui kertaheitolla. Päätimme elokuussa 2013 että nyt ostamme vain luomua ja ei mitään muuta. Taisimme luovuttaa osan kaapin kuiva-aineista myös pois puhtaampien luomutuotteiden tieltä. Jälkeenpäin mietittynä olisi sen voinut tehdä hieman enemmän asteittain mutta loppupeleissä kertarysäys oli meille hyvä. Elokuusta eteenpäin, emme nähneet kaupan hyllyllä muuta kuin luomua.

Tämä vuosi on tuntunut upealle. Olemme olleet kiihkeitä saarnaajia vuoden varrella ja kenties tässä emme vielä ole osanneet rauhoittua ja seestyä. On ollut haastavaa huomata, että muuta eivät ole nähneet tarvetta siirtyä luomuun samanlaisella kertarysäykselle kuin me. Suosittelen kuitenkin sen kokeilua kaikille, edes yhden kuukauden ajan. Tai ostamaan joka viikko yhden tuotteen enemmän luomua. Nythän luomuun tavallinen perhe käyttää vuodessa noin 37€.

Yksi oikein mukava ja helppo tapa lisätä luomun käyttöä on ollut ”luomulauanti”, jolloin lisätään luomu elintarvikkeiden käyttöä parhaan mukaan. Luomulauantai näkyy ja kuuluu myös somessa esim. facebook ryhmnä, johon kuka vaan asiaan innostunut voi liittyä.

Meillä on ollut ennen luomuruokaan siirtymsitä kuukauden ruokabudjetti tavoitteena 400€. Tämän pitäminen ei ole täysin toteutunut vuoden aikana ja emme kyllä tätä aivan odottaneetkaan. Vuosi sitten elokuussa budjetti ylittyi 40€ euroa ja pitkään tämä olikin verrattain pysyvä tila. Olemme tulleet tulokseen, että ilman juhlia ja erityisiä tapahtumia kuukaudessa on mahdollista pitää tuo ruokabudjetti, sillä 40€ ylityksellä. Ruokabudjetin pitoa on myös auttanut viljelypalsta, jolla viljelimme kesän 2014 omiin tarpeisiin niin perunoita, kesäkurpitsaa, härkäpapuja, papuja, porkkanaa, lanttuja, kyssäkaalia ja punajuurta. Satokuukausina ruokabudjetti jäi jopa alle 400€,kun omaa satoa on syöty runsaasti. Toisaalta ruokabudjetin pysymisessä on helpottanut niin ruokalistan teko kuin viikon tehtävine ruokien suunnittelu etukäteen.

Suurin muutos kuitenkin on ollut siirtyminen kasvisruokavalioon. Emme ole täysin kasvisruokavaliolla mutta kuukaudessa syömme vain pari kertaa lihaa. Tähän selvästi syynä on ollut luomulihan hinta. Tosin, se on sanottava, että esimerkiksi kokonainen luomukana on kilohinnaltaan usein halvempaa kuin maustamaton broilerin rintafile. Toisaalta olemme myös nauttineet siirtymisestä aitoon slow foodiin. Kanakeiton tekemiseen menee mukavasti koko lauantai ilta mutta mikä voisi olla parempaa kuin pitkään haudutettu keitto itsetehdyllä kanaliemellä. Mukavaa on myös se, että perheen taapero leikkii mielellään äidin kanssa keittiössä ruuan tekoa. Milloin vatkaa pikkukulhossa onia sotkotuksiaan tai pyyhkii pöytiä keittiörätillä. Tärkeintä, että olemme yhdessä.

Vaihtaisimmeko enää takaisin? En usko, että pystyisimme enää vaihtamaan luomusta pois. Yksistään luomuruuan maku on niin paljon parempaa, että sitä ei vaihtaisi missään nimessä pois. Myös tunne siitä, että on tehnyt eettisesti kestävämmän valinnan tuntuu tässä kulutusyhteiskunnassa hurjan hyvälle. Kun ostamme suoraan tilalta näemme, mistä ruoka tulee ja kenelle rahat menevät. Ruoka ja sen tuottajat saavat kasvot. Yllätyksenä on tullut myös se, että lihaa en kaipaa lainkaan. Aiempaa broilerisuikalekastiketta ei ole ikävä.

Mihin tästä seuraavaksi? Uskon, että pyrimme löytämään enemmän tuottajia, joilta ostaa suoraan tuotteita tilalta. Halu vähentää välikäsiä ruuan tuotannossa on kova. Uskon myös, että kulinaristiset taidot kasvisruuan keittiössä kasvavat ja näin uudet ruuat ja maut taas osaltaan valtaavat keittiötämme. Näen myös, että ymmärrys satokaudesta ja sesonkituotteista kasvaa ja näin on myös helpompi säästää ruokakuluossa, kun ostaa sitä mikä on kulloinkin sesongissa. Luomuruokaan siirtyessä olemme myös siirtyneet pikkuhiljaa kohti ekologisia pesuaineita, jotta kemikaalikuormitus luontoon osaltamme vähenisi .Kokonaisuudessaan ekologinen ja eettinen kuluttaminen on tullut meidän perheessä jäädäkseen.

Tunnen syyllisyyttä, joten syön luomua

Ainakin, jos on uskominen viime sunnuntaina TV1:n iltauutisissa haastateltua psykologia, jolta tiedusteltiin Helsingin messukeskuksessa I love me 2014 –tapahtuman yhteydessä, miksi  ekologisesti tuotettujen elintarvikkeiden ja tuotteiden kysyntä on kasvanut. Ja miksipä emme uskoisi.

Kaikkien meidän on pakko kuluttaa jotain. Tietoisuus muun muassa kuluttamisen aiheuttamasta ympäristörasituksesta hiilijalanjälkineen on ”ajanut” kuluttajat tilanteeseen, jossa kuluttaminen aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Tämän vuoksi yrityksiltä on alettu vaatimaan kestävän kehityksen periaatteita noudattavia toimintatapoja. Kuluttaja voi todella vaikuttaa valinnoillaan! Ainakin rapakon takana muuttuneet kulutustottumukset ovat aiheuttaneet sen, että suuret firmat vaihtavat esimerkiksi GMO-raaka-aineita luomuun.

Huono omatunto voi tietenkin olla hyvä motivaattori, joka saa aikaan sen, että omat kulutustottumukset nostaa pöydälle, ja käy miettimään, mitä kannattaisi ehkä tehdä toisin, jotta voisi kuluttaa hyvin mielin (jos hyvä mieli ajatellaan lopulliseksi kuluttamisen päämääräksi). Muutos tapahtuu siis täysin itsekkäistä syistä. Tämä ei ole negatiivinen asia, vaikka se ensikuulemalta siltä vaikuttaisi. Muutoshan lähtee aina itsestä, ja esimerkiksi äkkiseltään koko maailman pelastaminen voi tuntua liian isolta hommalta. Kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan on todettu myös tutkimuksissa (esim. Kareklas ym. 2014) olevan se tärkein tekijä, joka vaikuttaa muun muassa luomuruoan kulutukseen. Tämän saattoi todeta myös sunnuntain uutislähetyksestä: haastateltu rouva myönsi, että omaan terveyteen liittyvät asiat ovat ensimmäisenä mielessä, ja vasta sitten esimerkiksi eläinten hyvinvointi tai puhtaampi luonto, kun puhutaan syistä, miksi luomuruokaa ostaisi. Erityistä luomuruoassa todella on se, että sen kulutukseen liittyy myös aito huoli ympäristöstä (Kareklas ym. 2014).

Tunnistan ajattelumallin tutuksi myös meidän perheen osalta. Ruoan tuotannon keskittyminen, luopuminen turhista torjunta-ainejäämistä, ja eläinten elinolot ovat seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet päätökseen siitä, mistä kohtaa elintarvikkeen kaupasta ottaa, ja myös mistä sen ostaa. Vaikka haluaisi ehkä tehdä toisin, esimerkiksi Helsingissä ei välttämättä ole helppoa lähteä kaupungin toiselle puolelle varta vasten ostamaan luomutuotetta, vaan tuotteiden on oltava lähellä. Muun muassa tämän seikan eräs haastateltu sunnuntain uutisissa totesi. Vaiva ei välttämättä ole yhden tai kahden tuotteen arvoinen.

Miten luomutuotteita sitten voisi pidemmänkin matkan päästä saada? Perheellisenä olemme huomanneet, että esimerkiksi retki luomutilalle on hauska koko perheen ”juttu” ja tekee esimerkiksi lauantaista erityisen päivän. Taapero tykkää myös katsella hevosia, lehmiä ja possuja yli kaiken. Ja kivahan niiden touhuja on aikuistenkin ihmetellä. Teemme usein retken muun muassa Kaarlejoen luomutilalle, josta saa ihan parasta gluteenitonta leivontajauhoa leipiin. Tuorekasvikset, luomulihat, raakamaito, murot, riisit ja ym. kuuluvat tietenkin valikoimaan myös. Kaikkea mitä viikoksi voisi tarvita.

Luomu voi siis olla ihan vain yksinkertaisesti hauska retki, ilman huonoa omaatuntoa.

Kaarlejoen luomukauppa

LÄHTEET:

Kareklas, I. – Carlson, J. R. ­– Muehling, D. D. (2014) “I Eat Organic for My Benefit and Yours”: Egoistic ad Altruistic Considerations for Purchasing Organic Food and Their Implications for Advertising Strategists”. Journal of Advertising. Vol. 43 (1), 18–32.

Samettista ja taivaallisen hyvää perunabataattikeittoa

Tämä taivaallisen hyvä, samettinen ja pehmeä perunabataattikeitto syntyy hetkessä.  On siis arjen helpottaja nopeudellaan ja helppotekoisuudellaan.

Tarvitset:

500g luomubataattia

5 isoa luomuperunaa

1 luomu kasvisliemikuutio

1.5 dl luomu punaisia linssejä

2dl luomukermaa

vettä

Kuori peruna ja bataatti. Pilko kattilaan ja lisää kasvisliemikuutio ja linssit. Peitä vedellä ja anna kiehua noin 20 min. Soseuta, kun peruna ja bataatti on pehmeää. Lisää lopuksi kerma ja tarvittaessa lisää vettä, että on riittävän notkeaa. Tämän samettisen keiton päälle sopii oikein hyvin lusikallinen luomuraejuustoa.

Samettisen pehmeä perunabataattikeitto

Nam nam moukkua, eli ihan parhaat juurespihvit

Oman viljelypalstan ihan parhaat juurespihvit  on helppo ja nopea tehdä. Näitä kannattaa tehdä myös riittävän iso satsi kerralla niin, tulee samalla vaivalla parin päivän ruuat ja arki helpottuu.

Ihan parhaisiin juurespihveihin tarvitset:

2 pientä luomulanttua

4 isoa luomuporkkanaa

3 keskikokoista luomukyssäkaalia

50 g luomu pähkinäsekoistusta

noin 3 dl luomumaissijauhoja

3 luomukanamunaa

1prk smetanaa

1 tl suola

ripaus kurkumaa ja currya

Kuori ja raasta kaikki juurekset tai käytä monitoimikoneen silppuriosaa,  ja sekoita kulhossa sekaisin. Lisää murskattu pähkinäsekoitus ja maissijauhot. Lisää lopuksi kanamunat ja smetana. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja ripauksella kurkumaa ja currya. Pihvit voi paistaa pannulla tai laittaa uuniin 225 astetta. Jos teet pihvit uunissa niin anna paistua noin 15 min ja käännä pihvit ja anna paistua vielä noin 10min.

Ihan parhaat juurespihvit menossa uuniin

Pihvien kanssa maistuu peruna tai muusi oikein hyvin. Myös kermaviilikastike vaikkapa currylla maustettuna on toimiva yhdistelmä. Meillä juurespihvien kanssa tehtiin luomukvinoaa punaisilla luomulinsseillä höystettynä. Kylkeen oman viljelypalstan kesäkurpitsaa herkkutatti kastikkeella. Todellista nam nam moukkua.

Nam nam moukkua eli ihan parhaat juurespihvit

Elintarviketeollisuuden kauhistus

Tänään oli YLEn Aamu-TV:ssä puhetta ruokahävikistä ja siitä, kuinka sitä voisi vähentää. Suomalainen heittää keskimäärin 24 kiloa ruokaa roskikseen vuodessa. Tosin eriäviäkin mielipiteitä ruokahävikin merkityksestä löytyy ja onko edes tarvetta käyttää resursseja sen vähentämiseen.

Mutta takaisin aamuun. Keskustelussa korostettiin muun muassa sitä, miten meidän pitäisi ottaa taas kaikki aistit käyttöön arvioidessamme, onko elintarvike vielä syöntikelpoista. Parasta ennen -päivämäärä ei aina kerro koko totuutta. Ne ovat olemassa vain siksi, että niiden täytyy säädösten mukaan siinä olla. Näkö-, haju-, ja makuaisti kuitenkin kertovat sen, kuinka oikeassa kyseinen päivämäärä on. Esimerkiksi maito- ja lihatuotteiden viimeinen käyttöpäivämäärä voi venyä paljon parasta ennen -päiväyksen yli riippuen siitä, milloin raaka-aine on tullut tuotantolinjalle, ja onko esimerkiksi liha ollut puolta vuotta pakkasessa ennen sen jatkojalostamista.

Ehkä tärkein asia, mikä keskustelussa kävi ilmi, joka johtaa ruokahävikkiin, on tuotteiden hamstraus jääkaappiin. Aina ei muisteta mitä kaikkea kaapissa jo on. Aikaisemmin ostetut jogurtit tai kasvikset jäävät jääkaapin perukoille ja ne huomataan vasta sitten, kun home on vallannut tuotteet. Samoin ruokaa, jota on tehty liian paljon, voi joutua roskikseen, jos uutta tehdään ennen kuin vanha on syöty pois. Kuinka sitten hävikkiä voisi pienentää, joka on muun muassa Euroopassa puolen miljardin ongelma?

Omasta kokemuksestamme olemme huomanneet, että suhtautuminen ruokaan on muuttunut luomuruokaan siirryttyämme. Hyvin harvoin tarvitsee mitään heittää roskikseen, lukuun ottamatta kasviksia jotka ovat juuri sinne jääkaapin pohjalle jääneet. Olemme miettineet, mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että ruoka päätyy lautaselta suuhun eikä roskikseen.

1) Arvostus ruokaa kohtaan

Luomuruoka on hieman kalliimpaa kuin muu, joten siihen ei ehkä suhtaudu niin välinpitämättömästi. Mielestämme melko luonnollinen tapa vähentää ruokahävikkiä. Kotikasvatus on vaikuttanut tähän myös. Lapsuudenkodissa opetettiin, että ruoalla ei saa leikkiä ja jos jotain jää yli, se laitetaan jääkaappiin ja syödään seuraavana päivänä.

2) Maukkaus

Kyseinen ruoka vaan on paremman makuista, joten se mikä tulee ostettua, tulee myös syötyä.

3) Pakastus

Ruokaa on järkevää tehdä isompi satsi kerralla. Kun osan pakastaa, sieltä saa nopeasti arkiruoat lämmitettyä, jos viikko on niin hektistä, ettei iltaisin uusia ruokia ennätä tekemään.

4) Suunnittelu

Edelliseen kohtaan liittyen, kun ruokaostokset ja viikon ruokalistan suunnittelee etukäteen, ylimääräistä ei tule ostettua ja kaupassa käyntiin ei kuluta turhaa aikaa eikä rahaa. Tämä on toiminut meidän perheellä jo useamman vuoden ajan.

5) Ruokabudjetti

Onko sinulla käytössä ruokabudjetti? Tämä on ehkä yksittäisistä keinoista paras, millä voi turhan ostoa välttää. Kun ei  käy turhaan kaupassa, eikä osta liikaa, ei ole mistä heittää pois (tämä tosin voi kauhistuttaa elintarviketeollisuutta). Luomuruokaan siirryttyämme ruokakorista on jäänyt kaikki sellainen turha pois, mitä ilman pärjää varsin hyvin, ilman kärvistelyä tai tunnetta, että jostain on joutunut luopumaan. Muutos sai meidät haastamaan ajatteluamme ja miettimään, mitä oikeasti tarvitsemme.

Kiteytettynä voisin todeta, että kolme ässää toimii hyvin ruokahävikkiä pienennettäessä: suunnittelu, suunnittelu ja suunnittelu.

Miltä sinun jääkaappisi näyttää?