Avainsana-arkisto: siemenet

Viljelypalstan kaipuu, osa 4

”Nuo joutavat kesäiset päivät, jotka verkkaalleen lipuvat ohitsemme. Kumpupilvien muodostamat kauniit kuviot taivaanrannassa antavat mielikuvituksemme lähteä vaetamaan. Vaan, joutavuus lienee kaukana, kun arkinen aherruksemme on alkanyt pikkuisten kasvilapsostemme luona. Voi viljelypalsta minkä teitkään, tuodessa meille kitkemisen riemun.

Farmilla kasvaa ja vihertää

Farmilla kasvaa ja vihertää

Sietää olla varovainen ja tarkka, toimittaessa kitkijän virkaa viljelypalstalla. Erityisen tärkeä on huomioida etteivät nämä kaksi, rikkakasvi ja kasvilapsi, sekaisin mene. Ovathan ne tyystin erilaiseen tarkoitukseen suunniteltu. Tarkoin varjelemme perunoiden, härkäpapujen vartta, jotta vesiheinä ja juolaheinä ei siellä kasvaisi. Saatikka tuo viljelypalstan valeruhtinas ohdake, joka pisteliään itsevarmasti pyrkii nousemaan juuri sinne minne sen ei kuulu tappuraansa laittaa. Mielessämme pohdimme, mihin seikkailuun olemmekaan oikein antautuneet?

Satoa havaitavissa, kyssäkaali pyöristyy lupaavasti

Satoa havaitavissa, kyssäkaali pyöristyy lupaavasti

Nauris ja sen varhempilajike kaskinauris nostavat lehtiän jo reippaanlaisesti, samalla tuoden toisen varsin työlään toimen farmarille. Nimittäin, kohta alkaa savotta suuri, eli harventaminen. Pitää rivistä tehdä suora ja harva, ainakin niin, että naurispallot mahtuvat kasvamaan. Samoin uljas punajuuri ja kyssäkaali vaativat rivinsä harvennuksen. Sikäli, kun olimme syrjäsilmällä seuranneet niin kaikki multavaan äitimaahan laitetut siemenet olivat itäneet vauhdin hurma sirkkalehdissään.

Vaan eipä saa jouten olla kesänfarmari. Ahkerin mielin siis käymme kohti työnvoittoa, kitkemisen ja harventamisen riemunkoittoa.”

Salaatti jo valmista pöytään

Salaatti jo valmista pöytään

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viljelypalsta, Viljelypalstan kaipuu

Viljelypalstan kaipuu, osa 3

”Päivät rientävät kuin poutapilvet kesätaivaalla. Meidän uljaat pienet taimisoturit kurottavat ja kasvavat kohti valoa. Kuinka onkaan mahdollista, että niin pienen pienestä siemenestä voi muutamassa päivässä kasvaa niin suuren suuri elämän alku?

Pienet taimisoturimme ovat pitäneet meitä todellisessa jännityksessä. Vaikka olemme ottaneet taimet suojelukseemme ja tarjonneet pikkuisille valoa, ravintoa ja suojaa on osa taimista antanut todenteolla odottaa itseään. Rintaman etunenässä puskivat tiensä valoa kohti kesäkurpitsa, lanttu, kyssäkaali ja kurkku. Mutta tuo onneton retale, purjo, joka päivittäisestä odotuksestamme ja ikään kuin kuuman päivän uuvahtamana, päätti lopulta kömpiä esille haparoivin pienin versoin. Nyt purjosemme ovat kasvaneet pitkän huiskeiksi ja komeiksi varsiksi kuin odottaen, että pääsee näyttämään viljelypalstalle, että kuka siellä määrää. Onpahan osalla purjoista päässään vielä siemenkypäräkin suojanaan.

Olemme kihelmöivän jännityksen vallassa pohtineet, suunnitelleet, ja piirtäneet viljelypalstamme ”karttoja” siitä, kuka kenenkin vieressä tahtoo olla. Nuo typpisyöpöt, kun on hyvä laittaa omaan nurkkaansa vaikka perunan toveriksi, ja harhauttaaksemme viheliäisiä tuholaisia sijoitamme lantun, nauriin ja punajuuren toisistaan mahdollisemman kauas. Onhan viljelypalstamme vartijoiksi päässyt myös jalosukuinen ja pyhän maan perukoilta Suomeen saapunut Samettikukka.

Kohottaessamme katseemme kohti uljaita sotureitamme, tulevan runsaan sadon tuottajia ja tunsimme lämmön häilähdyksen rinnassamme. Riemukas ja raukea hyvänolon tunne valtasi meidät ja ilo pursui huuliltamme naurun kepein askelin kohti kesäpäivää.”

taimisoturit

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viljelypalsta, Viljelypalstan kaipuu

Viljelypalstan kaipuu, osa 2

”Mieli kaihoisana katselimme ikkunasta ulos ja uneksimme viljelypalstasta. Tiesin, että nyt on sen aika…on aika laittaa pikkuruiset siemenet purnukoihin ja aloittaa hautomo. Kädet vavisten ja sydän pamppaillen kaivoimme esiin pikkuruisia vessapaperirullakehtoja, multaa ja minikasvihuoneita. Olimme eläneet pitkään hiljaista elämää, kuin torkkuen, mutta nyt siihen oli tulossa muutos. Muutos, jota saamme sydän ilosta laulaen katsella koko vihertyvän kevään.

Pöydällä oli iso kasa pikkuruisia pusseja, täynnä elämää ja puhtaan ravinnon alkulähdettä. Katselimme vuoroin toisiamme ja vuoroin pikkuisia, erilaisia, kokoisia ja näköisiä siemeniä. Muut eivät saata ymmärtää miten pakahtuvan onnelliseksi nämä pienet elämän alut meidät tekikään. Uskaltauduimme aloittamaan luovuuden työn, työn, jonka antia toivottavasti saamme ilosta nauttia tulevan syksyn ja talven.

Lopulta odotuksen piinaava tunnelma laskeutui yllemme. Katselimme aikaansaannostamme, siinä ne nyt uinuivat…pikkuiset kehdoissaan, lantut, kesäkurpitsat, avomaankurkut, purjot, persiljat ja samettikukat. Maailma tuntui hymyilevän ja hivelän meitä kullankeltaisin lupauksin.”

Pikku siemenet

Pikku siemenet

3 kommenttia

Kategoria(t): Viljelypalsta, Viljelypalstan kaipuu