Avainsana-arkisto: aitoa ruokaa

Luomuun siirtyminen – näin sen teimme

Tuoreosasto, aika heviä

Luomukaupat tarjoavat uusia elämyksiä.

Ihan ensiksi haluan onnitella meidän saippuakisan voittajia Saraa, Piiaa ja Tittaa. Toivottavasti olette jo saippuat saaneet 🙂

Mutta nyt hieman toisenlaista asiaa.

Siitä on nyt noin kolme ja puoli vuotta. Jännä, miten asiaa ei ajattele, ennen kuin se osuu omalle kontolle. Tuttavapiirissämme oli ollut asian puolesta enemmän tai vähemmän puhuneita jo vuosikausia, mutta tarvittiin vielä yksi sysäys, ennen kuin mekin aloimme asiaan kiinnittää huomiota.  Lue lisää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomuruoka

Luomuspagettikurpitsavuoka

Reseptitiistai on taas täällä.

Taannoin julkaisimme jutun siitä, miten kokeilimme oman viljelypalstan spagettikurpitsaa ensimmäisen kerran. Tähän kirjoitukseen liittyen saimme monta vinkkiä lukijoilta siitä, miten he ovat spagettikurpitsaa valmistaneet. Sitä oli keitetty, paahdettu uunissa (kuten meidän kokeilumme), tehty keitoksi ja käytetty lisukkeena.

Yksi idea nousi ylitse muiden.

Ihastuin ideaan käyttää spagettikurpitsaa vuokaruuan pohjana. Ja tässä tulee itse ohje.

Spagettikurpitsavuoka

2 pientä luomu spagettikurpitsaa tai vastaavasti yksi iso

2 luomuporkkanaa

1 dl punaisia luomulinsseja

1 prk luomu tomaattimurskaa

1/2 luomukasvisliemikuutio

1 valkosipuli

1 sipuli

pieni nippu gluteenitonta spagettia

Halkaise spagettikurpitsa ja paahda se uunissa 225 asteessa noin 45 minuuttia. Tee sillä välin kastike vuokaan. Raasta porkkana tai laita se tehosekoittimella pieneksi hakkeeksi. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla pienen voi nokareen kanssa. Lisää joukkoon porkkanasilppu, tomaattimurska ja punaiset linssit. Laita mukaan vesi.

Spagettikurpitsa

Malto lepää vuoassa.

Anna hautua ja kiehuta hiljalleen noin 30 minuuttia. (Tähän kohtaan pieni varoituksen sana. Linssisoosi tuppaa hirttämään helposti kattilan pohjaan kiinni, joten sekoituskauhan kanssa saa olla hereillä… vaikka lukemat olisi liedellä minimissä… tiputettu liian myöhään… mutta ne häirötekijät… nimimerkillä ”Kattila vaihtoon”…)

Keitä pieni määrä spagettia vaikka valmiiksi katkottuna ja lisää al dente spagetti kastikkeen joukkoon. Spagettikurpitsan ollessa valmis, ota haarukalla tai lusikalla irtonaiseksi muuttunut malto vuokaan. Kaada kastike spagettikurpitsan päälle ja laita vielä vuoka uuniin 225 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Juustoraaste sopisi pinnalle todella hyvin, mutta sitä ei omasta jääkaapista löytynyt niin se jäi tällä erää pois.

Kävisiköhän tähän pinnalle myös ruokahiiva? Sitä olisi löytynyt. Pitääkin kokeilla seuraavalla kerralla.

Spagettikurpitsavuoka

Uunissa vietetyn ajan jälkeen vuoka näytti tältä.

Spagettikurpitsavuoka oli suoraan uunista otettuna koostumukseltaan ja maultaan mehevän mieto. Ja maku vain parani vanhetessaan. Seuraavana päivänä pannulla paistamisen jälkeen pinta hieman rapsakoitui ja maku tiivistyi. Perheen leikki-ikäinen tykkäsi kovasti hihkuen ”järkyttävän hyvää” ja söi lautasen puhtaaksi alta aika yksikön.

Spagettikurpitsavuoka

Lautanen ennen pientä ruokailijaa.

Viimekädessä se kuitenkin taitaa tällä hetkellä olla se merkittävin sana, se pienen ruokakriitikon sana.

Seuraavasta spagettikurpitsavuoasta jätän kyllä spagetin pois, sillä spagettikurpitsa linssikastikkeineen on todella ruokaisaa ja ei kaipaa mitään ylimääräistä mukaan. Lisukkeeksi tosin spagetti, peruna tai vastaava sopivat mainiosti.

Reseptimme ovat tällä hetkellä melko mietoja, johtuen ihan siitä, että ruokia syö koko perhe ja maustamisessa on otettava lapsi huomioon. Muutaman kerran isännän kokeilut ovat olleet hieman liian ronskeja, ja niin… isännälle on jäänyt leijonan osa ruoasta. Jokainen voi toki lisätä mieluisia mausteita näihin mukaan, ja itämaiset mausteet sopivat resepteihin hyvin. Perus paprikaa unohtamatta.

Luomukasvisliemikuutio on meillä usein se ainoa, mitä lisäämme ruokiimme mausteeksi. Mutta pikku hiljaa myös leikki-ikäinen tulee saamaan uusia makuja kielen päälle. Katsotaan miten siinä kokeilussa käy… (voi olla, että isännälle koittaa ruokarikkaat ajat 🙂 )

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomuresepti

Jos et tahdo kokata jokapäivä, tee tämä!

Kesällä olllaan ulkona, reissataan, mökkeillään ja tehdään kaikkia niitä asioita, joita arkena ei ehdi. Tällöin saattaa viimeisenä ajatuksena olla seisominen kuuman hellan vieressä, varsinkaan jos kokkaamiseen menee päivittäin tunteja. Itse pidän kokkaamisesta ja kotoilu on lempisanojani, mutta myönnettäköön, että kohoava lämpöasteikko ulkomittarissa saa minutkin haaveilemaan retkestä rannalle tai seikkailusta metsässä.

Jotta tämä mahdollistuu, mutta ruokahuolto pelaa hyvällä ja takuuvarmalla laadulla, niin suosittelen kokeilemaan tätä superherkullista ja terveellistä kasvispataa. Voisin myös arvella, että kasvispadan kalorit jäävät reilusti alle grillimakkaran ja kyljyksen, mutta maku on melko lailla parempi. Perheen taapero, joka lienee jo leikki-ikäinen söi tätä pataa hyvällä ruokahalulla huudeleen vaan ”Jee,jeee…äiti lisää herkkuruokaa”.

Kasvispadan resepti

Herkku kasvispataan tarvitset seuraavat aineosat:

4 luomu porkkanaa
1 luomu bataatti
2 luomu sellerinvartta
1 punainen luomu paprika
1 luomu kesäkurpitsa
1 pieni luomu kurttukaali
n. 80g vihreitä luomu papuja
n. 50g luomu härkäpapuja
2 dl vihreitä luomu linssejä
4 valkosipulin kynttä
1 prk luomu kikherneitä
1 prk luomutomaattimurskaa
n. 5 dl kasvislientä
n. 5 dl vettä

DSC_1912[1]

DSC_1914[1]

DSC_1915[1]

Kasvispata on superhelppo tehdä. Otat vain ison viiden litran kattilan ja laitat kasvikset sinne. Voit ensin paahtaa hetken porkkanaa, bataattia, selleriä ja paprikaa. Laita sitten mukaan muut aineet ja nesteet. Anna muhia miedolla lämmöllä kunnes kasvikset ovat pehmentyneet. Jos antaa muhia kauemmin menee pata vain enemmän kasaan ja pehmenee.

Tämän kasvispadan kaveriksi sopii mitä parhaiten pannulla paistettu suomalainen luomu kvinoa. Rainingon tilan kvinoa on tähän mitä parhain ja onkin käynyt ilmi, että juurikin suomalainen kvinoa sopii pannulla paistamiseen eikä ulkomaalainen kovempi kvinoa. Tämä herkullinen tapa tehdä kvinoaa on jäänyt kyllä meidän perheen ruokatarjontaan pysyväksi tavaksi.

DSC_1919[1]

Tällä ohjeella maittavaa luomukasvispataa tulee niin, että siitä syö kyllä pieni perhe pari päivää ja riittää ruokaa myös pakkaseenkin asti.

2 kommenttia

Kategoria(t): Luomuresepti, Mari

Mikä viittaa puuhun, mutta ei ole puuta?

kas

Tapasimme Kevätmessuilla Tara Langen, joka oli esittelemässä mehustinta, joka jauhaa heidän perheessään päivät pääksytysten. Mehut ovat kuulemma hyvä tapa ”huijata” perheen nuoriso syömään erilaisia vihreitä ”juttuja”, muun muassa inkiväärillä höystettynä. Ja mitä messuilla pääsi maistamaan, niin ei voi kuin vain todeta, että saisipa itsekin sellaisia juomia joka päivä. Pääsiäisen suklaaövereiden jälkeen mieli alkaa kummasti tekemään jotain, mikä ei sisällä yllätyksiä…

Olemme jo pitkään miettineet oman mehustimen hommaamista, mutta se on jäänyt vielä kaupassa pelkälle ”olisi varmaan kiva” tasolle. Meillä oli aikoinaan mehustin käytössä, mutta se oli niin hankalakäyttöinen, että innostus lopahti melko alkuunsa. Onneksi kehitys on mennyt eteenpäin ja nykyisin saa osat irti ilman vasaraa ja huuhtelu käy näppärästi. Tosin muistan meidän mehukokeiluajalta, että erilaiset mehut olivat.. noh.. välillä hyviä ja välillä ei niin hyviä (jos sattui hieman huonomman parsakaalin esimerkiksi sekaan heittämään). Ainakin sen opimme, että mehustaessa kannattaa katsoa, mitä mehustaa. Koska mehustinta ei vielä ole (hankintalistalla tosin), päätin kokeilla jotain toista tapaa syöttää taaperolle vihreitä juttuja, ja tässä se on: haketus*.

Nämä kaikki voi heittää kerralla tehosekoittimeen (meillä on käytössä sellainen missä on kulho, jonne laitetaan terä, kansi päälle ja sitten sauvasekoitin kiinni kanteen).

1. Vaihe

3 luomuporkkanaa
1 luomupaprika (jos et tunnusta väriä niin väriä voi vaihdella)
nippu luomusalaattia (mikä vain käy)
öljyä loraus (nyt laitoin Myssyfarmin rypsiöljyä, mikä maultaan sopii hyvin tällaiseen)

2. Vaihe

Hurrautus. Tuloksena on tasaisen rakeinen sekotelma. Salaattia voi muokkailla helposti lisäämällä vaikka ananasta taikka persikkaa joukkoon, niin saa samalla jälkkärisalaattiyhdistelmän luotua. Raejuusto käy luonnollisesti tähän mukaan myös.

3. Vaihe

Syömään ja pupuilme mukaan (se, miten jänis nyrpistää nenäänsä syödessään, voi improvisoida). Tämä auttaa kummasti kulhon tyhjentymiseen.

Meillä desin verran upposi hyvin ja ei tämä itsestäkään hullumpaa ollut. Määrästä riittää pariin kertaan, riippuen paljonko perheen muut jäsenet verottavat 🙂

*ei sisällytetä puuta

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jussi & Mari, Luomuresepti

Aitoa ruokaa etsimässä

Ulkona paistaa keväinen aurinko kirkkaalta taivaalta. Silti aito ruoka on saanut minut jäämään hetkeksi koneelle, ja kirjoittamaan tämän jutun. Niin tärkeänä pidän aihetta, ja toivottavasti pidät sinäkin.

Joskus sysäys uusien asioiden omaksumiseen vaatii havahtumisen siihen tosiasiaan, että omat päätökset esimerkiksi ruokailutottumuksissa vaikuttaa toisen ihmisen tulevaisuuteen, ihmisen, joka ei vielä voi päättää tästä asiasta. Astuminen oman navan ulkopuolelle voi joskus avata täysin uuden näkymän.

Ruokaan liittyvä keskustelu on siinä mielessä ollut hyvin mielenkiintoista viime aikoina, koska lehtijuttuja ja asiantuntijalausuntoja seuraamalla, voi hyvin helposti mennä sekaisin siitä, mitä nyt oikeastaan pitäisi syödä. Tai mitä ei pidä syödä. Kaikki ruoan ympärillä käyty keskustelu laittaa myös pohtimaan, miksi tällaisia ohjenuoria edes tarvitaan ja miksi suositukset eroavat niin paljon riippuen siitä, keneltä kysytään. Tällöin käy helposti mielessä, kenen intressejä asiantuntijat ajavat (pahoittelen skeptisyyttäni), ruokateollisuuden vai kanssaihmisten? Mikä motiivi asiantuntijoilla on puhua niin kuin puhuvat? Joskus olisi mielenkiintoista nähdä näiden asiantuntijoiden viikon kauppalasku…

Ennen kaikki oli yksinkertaista. Ruoasta ei tarvinnut pohtia, sisältääkö se jotain keinotekoista ainetta, kloonattua lihaa, geenimuunneltuja organismeja tai jotain muita yllätyksiä. Se oli lähtökohtaisesti jo luomua. Ja ruoka maistui ruoalta. Nykyisin kaikki on kaksinjakautunutta. Ruokamarkkinat ovat kahtiajakautuneet, mikä sopii tietenkin ruokateollisuudelle: on olemassa hyvä ja paha ruoka. Kahtiajako yksinkertaistaa asiat ja on helpompi markkinoida ihmisille. Onneksi olemme lähteneet tavoittelemaan hyvää ruokaa myös Suomessa, vaikka laahaammekin vielä muuta Eurooppaa perässä tässä asiassa, koska Suomalaista ruokaa on pidetty aina puhtaana, vaikka muun muassa Suomen Rehun päätös käyttää GMO-soijaa romuttaa tätä tosiasiaa.

Aidoksi luultu ruoka ei enää välttämättä olekaan aitoa.

Pienelle ihmiselle haluaa tarjota kaikkea parasta ja tärkein kasvun lähde tulevaisuuteen on se, mitä sisälleen laittaa. Tähän olemme me Aikuiset myös havahtuneet katsomalla asiaa lapsen silmin. Ruokamarkkinat ovat yksinkertaistuneet ja myrskyisä keskustelu ruoan ympärillä laantunut.

Ulkona paistaa aurinko. On hyvä päivä lähteä etsimaan aitoa ruokaa.

aurinko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aitoa ruokaa, Luomumarkkinat, Luomuruoka, Puhdas ruoka, Syyt