Avainsana-arkisto: Chile

Vieraskynä – On käytävä kaukana, jotta näkisi lähelle

Miten ruokamme tuotetaan? Siinä kysymys, jota yhä useampi, myös Suomessa, on käynyt pohtimaan. Ruokakaupassa pakkausmerkintöihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota, kuten missä ruoka on tuotettu, miten ja mitä vaikutuksia ruoantuotannolla on ollut ympäristölle, ja etenkin maaperälle (tästä ehkä saamme kirjoitettua enemmän, itse pitkän linjan luomumaanviljelijältä kuultuna, myöhemmin).

Tällä kertaa luvassa on jotain uutta. Jutun otsikko on kenties vähän korni, mutta tällä kertaa se vain tuntui sopivalta, koska jutussa matkaamme aina Chileen asti!  Tämän kertainen kirjoituksemme tulee tutultamme, joka halusi kertoa oman tarinansa siitä, miten sillä, mitä syömme, voi todella olla väliä, ja kohtasiko ruokakriisi, kun yksilöllisiä ruokavalintoja ei enää voinutkaan noudattaa. Menikö elämä ylösalaisin vai kuinka kävi?

 

Ruoka ja syöminen ovat aina valinta, joskus helpompi ja joskus vaikeampi. Tähän valintaan liittyy paljon yksilöllisiä, kulttuurisellisia ja muita asiaan vaikuttavia tekijöitä. Nykyään aina vain harvemmin yksilö on tilanteissa, joissa yksilöllistä valintaa ei pysty tekemään tai vaihtoehdot ovat huonoja tai vielä huonompia. Olin melkein puoli vuotta tilanteessa, jossa omat yksilölliset valinnat jäivät tekemättä ja nyt voisin kertoa siitä, mitä valintoja tein ennen kuin valintojen tekemiseen tuli tauko ja miten siinä oikein kävi.

Katutaidetta Chilessä

Katutaidetta Chilessä

Syömiseen liittyy maun, eettisten ja kulttuuristen ja muiden asiaan vaikuttavien tekijöiden lisäksi olennaisesti vatsan toiminta, ainakin minulla. Jo vuonna 1990 minulla todettiin laktoosi-intoleranssi, tuolloin diagnoosi oli ainakin pienellä paikkakunnalla uusi-juttu eikä kaupoissa ollut nykyisen kaltaisia valikoimia laktoosittomia tuotteita.  Kaupoista alkoi pikku hiljaa löytyä hyla eli Valion vähälaktoosisia tuotteita, muttei vatsa niitäkään kestänyt eli siirryin täysin maidottomaan ruokavalioon. Asuin 1990-luvulla kuusi vuotta Italiassa, missä pystyin syömään kaikkia ruoka-aineita, maitotuotteita mukaan lukien, ilman ongelmia. Suomeen palattuani laktoosiongelmat palasivat ja vain täysin laktoosittomalla tuotteilla vatsa pysyi kunnossa. Vuosien myötä vatsavaivat pahenivat niin, että aina syötyäni vatsa turposi ja kipuili.

Se hetki, joka herätti minut vuoden ripuloinnin jälkeen miettimään, että hetkinen, eihän tämä näin voi mennä, oli kun eräänä aamuna myöhästyin vessassa istumisen takia töistä. Ei voi olla normaalia sairastua kaikesta ruuasta. Jo tuossa vaiheessa olin noudattanut suurimmaksi osaksi vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta se ei ollut auttanut muuhun kuin painon kohtuullisesti kurissa pysymiseen. Julkista keskustelua suomalaisten vatsantoiminnoista on nyt käyty laajasti ja eri syy-yhteyksiä on spekuloitu, mutta tarkkaa tutkimustieto aiheesta vielä puuttuu, enimmäkseen löytyy yksittäisiä tutkimustuloksia ja yksilöiden omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa tietoa. Kuulun niihin suomalaisiin, jotka teini-iässä söi antibioottikuureja toisensa jälkeen ja vatsaongelmat ovat olleet matkassani teini-iästä lähtien. Lisäksi olen kärsinyt painonhallintaa haittavaasta ominaisuudesta: en osaa erottaa kylläisyyden tunnetta.

Kesällä 2013 kokeiltuani  vähän kuin vahingossa veljeni gluteenitonta/laktoositonta/luomu-ruokavaliota, siirryin samaan ruokavalioon kuin hän, koska vajaan kahden viikon aikana vatsani oli rauhoittunut ja käyttäytyi normaalisti. Ja nyt siis  normaalia ei ollutkaan jatkuvat vatsaongelmat, vaan oikeasti normaali hyvin voiva vatsa.

apelsiini

Appelsiinit suoraan kotipuusta

 

Syyskuussa 2014 lähdin Chileen vapaaehtoistyöhön lastenkotiin, jossa jouduin heittämään romukoppaan omat yksilölliset ruokavalintani. Järkytykseni oli suuri, kun huomasin, että seuraavat kuukaudet aamupalani olisi vaaleaa vehnäleipää, päivällä ruokana oli hyvin hiilihydraattipitoista ruokaa ja iltaruokani olisi vaaleaa vehnäleipää. Koska niitä vaihtoehtoja ei ole, niin urheasti aloin syömään sitä mitä tarjottiin. Voi sitä ihmettelyn määrää, kun tajusin, että tämä vaalea höttöleipä ei aiheuta samaa reaktiota kuin Suomen vähäinenkin vehnämäärä aiheutti! Kun talo ja paikat tulivat tutuksi, siirryin syömään aamupalaksi kaupasta ostamaani laktoositonta jugurttia ja mysliä. Mysli ei ollut gluteenitonta, mutta se ei aiheuttanut mitään oireita! Jotain on suomalaisessa ruuan prosessoinnissa pielessä, koska en ole ainoa, joka kärsii vaikka mistä ruokayliherkkyydestä, mutta todistettavasti elimistöni ei reagoinut chileläisiin vastaaviin tuotteisiin. Hedelmät, joita söin, eivät varmasti olleet luomuja, mutta olivat herkullisia ja mehukkaita, eikä yksikään aiheuttanut suun kirvelyä tai jättänyt sormiin tahnaa, jota Suomessa myytävistä ei-luomu hedelmistä saa.

leipä

Vaalea höttöleipä

 

 

Asuin chilessä noin kuusi kuukautta,  joten kyseessä on aika, jolloin elimistö olisi kyllä reagoinut, jos niin olisi käynyt. Iho, kynnet ja hiukset olivat paremmassa kunnossa kuin Suomessa oikeastaan koskaan ja vatsan toiminta oli säännölistä ja normaalia, vaikka söin juuri niin kuin Suomen viralliset ruokasuositukset eivät  kehota; kalaa ei oikeastaan koskaan, lihaa ja maitotuotteita noin kerran viikossa, hedelmiä vähän, marjoja ei ikinä. Lastenkodin lapsista kenelläkään ei ollut minkäänlaisia allergioita ja kyse ei ollut siitä ’ettei ne varmaan erota’ vaan oikeasti lapset olivat ilman allergiaa. Suomessa ei taida enää olla päiväkotiryhmää tai koululuokkaa, missä allergioita ei olisi.

ruoka

Perusruokaa lastenkodissa

 

 

Vaikka useasti Suomen ruokavouhotukset tuntuvat monesti hieman liioitelluilta, niin kyllä yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa siihen mitä kaupoissa myydään. Ja julkinen keskustelu on tärkeää ihmisten tietoisuuden lisäämiseksi. Chilessä syödään nakkeja ja muita lihatuotteita, missä on väriaineita, lapset juovat mehuja, jotka tehdään jauheesta, lapsien päivittäinen välipala koostuu perunalastuista, limppareista, mehuista ja karkeista eli väri-ja lisäaineista. Tutkimuksen mukaan chileläisitä epäterveellisesti syö 9/10 , mutta allergioita tai muita Suomen hyvinvointi vaivoja en tavannut ihmisillä. Tarkoitukseni ei ole puolustaa ylikansallisten yritysten tehotuotettua ruokaa vaan esittää ihmetykseni siitä kuinka vatsa ja elimistö voivat hyvin, vaikka ruoka on suomalaisen normiston mukaan sitä kaikkein epäterveellisintä ja kuinka normaalilla suomalaisilla elintarvikkeilla elimistö oli koko ajan kiputilassa.

fast food

Paikalliset hodarit

 

 

Kokeilin Suomeen saavuttuani suomalaista luomuvehnäjauhoja, mutta ne aiheuttivat vatsan väänteitä, joten gluteeniton ruokavalio on tällä hetkellä se ainoa realistinen vaihtoehto, vaikka mediassa moititaan henkilöitä, jotka syövät gluteenittomasti, vaikkei todettua keliakiaa olekaan. Eikä luomutuotteiden suosiminen ole vain rikkaiden etuoikeus, se on järkevän kuluttajan viisas valinta.  Enää en ole yhtä ehdoton kuin nuorempana, olin viisi vuotta kasvissyöjä -vastustin  häkkieläimiä, mutta luomu on lihatuotteissakin se järkevämpi vaihtoehto. Lisäksi huoleni ympäristöstä ohjaa minua jatkossakin ostamaan luomutuotteita, ei vain oma hyvinvointini.”

Tämä kirjoitus oli osa uutta osiotamme, Vieräskynää, jossa aiheet vaihtelevat laidasta laitaan.

 

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Vieraskynä