Avainsana-arkisto: luomukuluttajakäyttäytyminen

Kannattaisiko luomuverkkokauppojen tehdä näin?

Epäilevä strutsi

                      ”Hmm… Oiskohan noin?”

Toisten silmissä ympäristöystävällisen tuotteen ostavat ovat epäitsekkäämpiä ja vastuullisempia.

Ja tietysti mukavampia.

Tähän loppupäätelmään tulivat tutkijat, jotka vertailivat, valitsevatko tutkimukseen¹ osallistujat ympäristöystävällisen vai ylellisen tuotteen sen perusteella, ajattelevatko he sitä, miten muut arvostavat heidän valintaansa.

Samaisen tutkimuksen mukaan ihmiset valitsevat todennäköisemmin ekotuotteen silloin, kun he miettivät mitä muut ostoksesta ajattelevat. Tässä tapauksessa vastakkain olivat luksustuote ja ekotuote, kummatkin samanhintaisia.

Verkkokaupassa tilanne kääntyi päälaelleen. Luksustuote vei voiton. Kun piti valita ylellisyystuotteen ja ekotuotteen välillä verkkokaupassa, eli ostos tehtiin muiden katseilta piilossa, ekotuote valittiin vain silloin, kun se oli luksustuotetta selvästi halvempi.

Puolestaan kun ekotuote oli 20 prosenttia KALLIIMPI koetilanteessa, ekotuote päätyi verkkokaupassa mukaan. Tällöin koetilanteessa olleet ihmiset ottivat muiden arvostuksen huomioon valinnassaan. Tietysti ekotuotteen pitää olla tunnettu, koska muiden piti tietää millaisesta tuotteesta on kyse.

Ja tämä taas mahdollisti heidän näyttäytymisensä muiden silmissä epäitsekkäämmiltä, vastuullisemmilta ja mukavammalta kuin jos he olisivat ostaneet luksustuotteen.

Miten tämä sitten liittyy luomuverkkokauppaan?

Modernissa kulutuskulttuurissa ihmisillä on paine arvioida kulutustaan poliittisin ja eettisin perustein. Kuluttaminen on myös väline oman identiteetin esille tuomiseen².  Ostamalla luomutuotteita ihminen haluaa kertoa osaltaan omaa tarinaansa muille omasta identiteetistään, mitä hän arvostaa ja toisaalta mitä ei voi sietää.

Mitä jos verkkoluomuostoksesta tekisi julkisen?

Kun verkkokaupasta ostaisi jonkin tuotteet, ihmisellä olisi mahdollisuus jakaa se esimerkiksi Facebook-seinällään, että ”hei, ostinpa tällaisen tuotteen. Ihan mahtava. Suosittelen muillekin! Meinaan tehdä siitä tätä ja tätä.” Ja linkki tietysti kauppaan, josta muutkin pääsevät katsomaan mistä oikein on kyse.

Tätähän jo musiikkipalvelu Spotify käyttää.

Voit halutessasi jakaa kuuntelemasi musiikin, ja muut voivat saada uusia vinkkejä siitä, mitä kannattaa kuunnella, ja ehkä bilettää sinun kanssasi. Samalla kerrot vähän omasta identiteestäsi muille, ja millaisena haluat muiden sinun näkevän. Luomutuotteet ja -merkit voivat olla suurelle yleisölle vielä tuntemattomia, joten näin ihmiset saisivat mahdollisuuden tutustua uusiin merkkeihin ja tuotteisiin, mitä heidän kaverinsa jakavat seinällään. Näin he saavat vaihtelua ruokakoriin ja vinkkejä siihen, mitä voisivat käyttää jokapäiväisessä elämässään.

Ja ehkä jopa löytää uusia makuja elämään.

Verkkokauppa voisi näin myös sitouttaa asiakkaitaan, jotka jakavat ostoksiaan, paremmin, esimerkiksi antamalla etukuponkeja, tai muita etuuksia esimerkiksi sen perusteella, kuinka monta ostosta jakaa. Tai jos jakaa ostoksiaan tarpeeksi, saa vaikka toimituskulut anteeksi!

Luultavasti he, ketkä ostoksensa jakavat muiden kanssa, ovat jo valmiiksi todella sitoutuneita kauppaan, joten heihin kannattaa panostaa ja heistä kannattaa pitää hyvää huolta.

Verkkokauppa voisi myös luultavasti myydä tuotteensa normaalihintaan (=paremmalla katteella -> mahdollistaa toiminnan kehittämisen ja jatkuvuuden -> ihmisillä mahdollisuus ostaa luomutuotteita), eikä aina tarvitsisi turvautua alennusmyyntiin, jotta tavara liikkuisi, syystä jonka Griskevicius kavereineen totesi.

Huoli ympäristöstä ei aina ole riittävä syy muuttaa käyttäytymistä. Tämän totesivat jo Arvola ym. (2008). Tosin seikka on varsin pätevä peruste ostolle³. Mutta koska ihmiset kokevat, että luomutuotteen valinta on oikea teko, hyvän olon tunne on palkinto tästä valinnasta.

Tällainen muiden arvostuksen ottaminen huomioon ostopäätöksissään on vain yksi pisara siinä puljussa, mitkä vaikuttavat ihmisen lopulliseen ostopäätökseen. Myös esimerkiksi se, millaisena ihminen näkee itsensä, vaikuttaa ostovalintoihin. Jos ihminen näkee itsensä ”vihreänä” kuluttajana, voi melko todennäköisenä pitää sitä, että ostoskoriin valikoituu luomutuotteita¾.

Myös se, mihin ekotuotteita ja niiden ominaisuuksia verrataan (esimerkiksi hinta), ja pitääkö ihmisen kenties luopua jostain, jotta voisi ostaa jotain uutta, vaikuttaa siihen pidetäänkö jotain tuotetta halpana vai kalliina. Ja joskus ekotuote ja luksustuote voi mennä jopa limittäin!

Jos ei huomioi sitä, että kaupassa halvemman tuotteen valmistamisessa on käytetty esimerkiksi maakaasua (lannoitteissa), jonka hinnan nousu on lisännyt viljelijöiden ahdinkoa (koska heidän katteensa pienenevät koska suuret ketjut eivät omistaan tingi), niin silloin tuote on tosiaan halpa. Mutta jos näkee tämän ketjun vahingollisena, ja kestämättömänä, halpa tuote muuttuu nopeasti katsojan silmissä melko kalliiksi. Jos asiasta ei ole tietoa, näitä ei voi mitenkään verrata keskenään, ja silloin tuotteita vertaa vain hintalapun mukaan.

Entä mitä mieltä te olette?

Ostaisitteko luomuverkkokaupasta, joka antaisi mahdollisuuden jakaa ostoksensa muiden tietoon ja alkaisi pitää teistä entistä parempaa huolta?

 

P.S. Tämä ei ole kenenkään verkkokaupan tilaama juttu. Kirjoitin tämän omasta mielenkiinnosta aiheeseen. Tosin sen verran voin paljastaa, että seuraavissa kirjoituksissa käsitellään erästä luomuverkkokauppaa, jolta saimme mukavia yllätyksiä.

 

LÄHTEET

¹ Griskevicius, V. – Tybur, J. M. – Bergh, B. Van den. (2010) Going green to be seen – Status, reputation, and conspicuous conservation. Journal of Personality and Social Psychology. Vol. 98 (3), 392–404.

² Hjelmar, U. (2011) Consumers’ purchase of organic food products. A matter of convenience and reflexive practices. Appetite. Vol. 56, 336–344.

³ Vermeir, I. – Verbeke, W. (2006) Sustainable food consumption: exploring the consumer ‘‘attitude – behavioral intention’’ gap. Journal of Agricultural and Environmental Ethics. Vol. 19, 169–194.

¾ Dean, M. – Raats, M. M. – Shepherd, R. (2012) The Role of Self-Identity, Past Behavior, and Their Interaction in Predicting Intention to Purchase Fresh and Processed Organic Food. Journal of Applied Social Psychology. Vol. 42 (3), 669–688.

 

 

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Luomun markkinointi

Milloin luomua saa ostaa?

seagull-974789_1920

”Jaa että tutkimus vai? Tämäpä mielenkiintoista.”

Journal of Consumer Research (14.1.2016) -lehdessä on julkaistu mielenkiintoinen tutkimus.

Sen mukaan ihmiset ketkä elävät sosiaalituilla, altistetaan suuremman yhteiskunnallisen tarkastelun alle sen mukaan, mihin nämä rahansa käyttävät.

Tutkimukseen osallistuneet nostivat suurituloiset melkeinpä pyhimyksen asemaan, jos he suosivat ympäristöystävällisempiä autoja tai eettisesti valmistettuja tuotteita.

Sosiaalituilla elävien osalta tilanne ei ollut tämä.

Vain säästäväisyyttä pidettiin hyveellisenä toimintana sosiaalitukia saavilla.

Tähän tutkimukseen perustui myös viime viikon Tiede-lehden viikon gallup:

Saako sosiaalituilla ostaa luomua?

Tätä keskustelua, mitä sosiaalituilla saa ostaa ja mitä ei voisi jatkaa vaikka kuinka, kuten:

  • Voiko sosiaalituilla maksaa yksityisen lääkäriaseman (joka toimii veroparatiisissa ja näin ollen maksaa Suomeen minimaalisesti veroa) lääkärikäynnin? (Miksi yksityisiä lääkäriasemia ylipäätään tuetaan Kelamaksuin.)
  • Voiko ylipäätään maksaa mitään ulkomailta tuotua tavaraa (koska voitot valuvat ulkomaisille toimijoille)?
  • Voiko maksaa kuntosalikäynnin (joka yksityinen), koska eikös se ole rahan ja ajan hukkaa (pitäisi etsiä sekin aika töitä=sarkasmia), ja taas voitot menevät sijoittajille, jotka voivat järjestelyjen avulla minimoida veron maksun Suomeen?
  • Mitä ylipäätänsäkään saisi ostaa yhteiskunnan rahoilla? Eikö jos raha tulee yhteiskunnalta, niin pitäisi aina ostaa vain suomalaisia tuotteita tai palveluita?
  • Miten on roskaruoan ostaminen? Onko Hesburger oikea paikka syödä, vai pitääkö ulkona syömistä välttää viimeiseen asti?
  • Einekset?
  • Nautintoaineet?

Lista olisi varmasti loputon…

Minä itse näkisin (tämä siis on vain oma kutina aiheesta ja mitä omalta osaltaan pyrimme kyselyllämme tarkastelemaan), että jos kiinnittää huomiota vaikka ostoskoriinsa eli pyrkii tekemään hyviä valintoja, ja pyrkii vieläpä elämään terveellisesti, oli elämäntilanne mikä tahansa, niin eikö se pitkällä aikavälillä ole säästöä muun muassa terveydenhoidon kustannuksista (kun kuulemma säästää pitäisi) ja ihmisellä on hyvässä lykyssä parempi olo itsestään?

Samalla elämälle rakentuu sisältöä, joka saa katseen kääntymään ulospäin muuhun maailmaan, tulevaisuuteen ja pois omasta navasta (joka oman kokemuksen mukaan on yksi vaikeimmista asioista tehdä).

Ja kun välittää siitä mitä tekee (ihan vaikka se olisi vain asia mitä laitat ostoskoriin), on onnellisempi, mikä taas on parempi vaihtoehto yksilölle myös, sanoi muut mitä tahansa?

Ja jos eettiset valinnat katsotaan sallituiksi vain hyvätuloisille, niin eikö se ole vain hyvä, että ”muukin” kansanjoukko seuraisi heidän esimerkkiään, koska 1) he haluavat tavoitella samanlaista elämää kuin esikuvat (fake it ´til you make it…), 2) he haluavat tuntea, millaista olisi olla esikuvansa kaltainen (tähän perustuu muun muassa julkkisten käyttäminen mainoksissa…), 3) ”huonot” valinnat voivat jäädä pois, koska halutaan elää tietynlaista elämää, 4) eettisten tuotteiden kysyntä kasvaa, mikä on 5) maapallolle ihan hyvä juttu?

Tutkimus oli muuten tehty Yhdysvalloissa. Mutta kyllähän esimerkiksi uusien lastenvaunujen ostaminen Suomessa sosiaalituilla on nostattanut melkoisen tunnekuohun myös täällä…

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, luopumisen tuska on usein se suurin syy, miksi uuteen tuotteeseen ei haluta vaihtaa. Siis siinä tapauksessa, että uuden tuotteen ostaminen merkitsisi sitä, että pitäisi luopua jostain tutusta, totutusta. Tosin aina se ei ole mikään ”no brainer”.

No mutta, Tiede-lehden luomuasenne tiedetään…

PS. Melkein 90 % oli sitä mieltä, että sosiaalituilla saa ostaa luomua, silloin kun minä siihen vastasin… Nyt sivulle pääsy oli jo kielletty… en tiedä onko tulosta julkaistu missään?

PSS. Nyt tarvitsen teiltä, arvon naiset, apua. Joko puolisonne on vastannut kyselyyn? Tuplatkaa mahdollisuutenne voittaa arvonnassa, ja pyytäkää myös miestänne täyttämään kyselymme! Tiedän, että he pitävät sitä varmaan turhana, mutta siitä voisi saada vaikka mukavaa jutun aihetta seuraavaan saunakertaan. Kiitokset jo etukäteen 🙂

Jätä kommentti

Kategoria(t): Hullut jutut, Jussi, tutkimus

Markkinoidaanko luomua vielä 1800-luvun lopun keinoin?

Modernissa kulutuskulttuurissa tuotteita ostetaan usein ei sen vuoksi, mitä ne tekevät, vaan siksi, mitä ne merkitsevät.

Eivätkä luomutuotteet ole poikkeus. Tämä kävi ilmi myös (toivottavasti) pian kansitettavassa Pro gradu –tutkielmassani.

Monesti ajatellaan, että markkinoinnin tarve syntyi teollisen vallankumouksen mahdollistaman massatuotannon johdosta. Tuotteet piti saada hyllyiltä liikkeelle. Tämä ei kuitenkaan ole ihan niin suoraviivaista, ja kulutusvallankumoukseen, joka johti nykyiseen massakulutuskulttuuriin, ei ole yhtä selitystä.

Yksi mielenkiintoisimmista on kuitenkin näkemys siitä, että tuotteille sisällytettyjen merkitysten istuttaminen alkoi jo ennen teollista vallankumousta. Ja arvaatteko minkä vuoksi? Lue lisää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomun markkinointi

Voiko luomua suosiva ostaa ”iloisesti mitä vaan”?

lmgp

Tavallinen reissu kauppakeskukseen. Täytyy käydä apteekissa ja hoitaa muutama muu juokseva asia. Lapsi leikkipaikalle, ja isällä olisi mahdollisuus ottaa hieman omaa aikaa. Voisi käydä katsomassa jotain paitaa… tai muita vaatteita. Mutta mieleen hiipii epäilys. Epäilys, joka jättää mieluummin oleskelemaan leikkipaikalle.

Sinulle on voinut kenties käydä samoin…

Tämän kokemuksen vuoksi kävin miettimään, voiko luomua suosiva ostella iloisesti mitä vaan?

Lue lisää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomukuluttajakäyttäytyminen

Mitä luomua suosiva perhe syö?

Päätimme vaihtaa ruokavaliomme kertaheitolla luomuun viime vuoden elokuussa, ei vähiten sen hyvän maun, ravinteikkaamman sisällön ja aitouden vuoksi. Kohta siis on vuosi täynnä luomuruokailua meidän pikkuperheessä. Olemme tehneet viikottaisia ruokalistoja noin vuoden ajan. Niitä tutkailemalla on hauska katsoa taaksepäin ja seurata, mitä ihmettä luomua suosiva perheemme oikein syö.

Tapanamme on ollut tehdä ruokalista aina viikoksi tai kahdeksi kerrallaan. Sen avulla on helpompi käydä kaupassaa, välttää turhia ostoksia, tehdä rahallista säästöä sekä saada ruokavalioon lisää vaihtelevuutta. Meidän vuoden listalla on ollut noin neljäkymmentä eri ruokaa. On vaikea arvioida, onko se paljon vai vähän eri ruokalajeja, mutta mielestäni se on varsin kattava kokoelma erilaisia arkiruokia. Mahtuu mukaan toki jokunen vaativampikin sunnuntairuoka.

Listoja tutkiessa huomaan, että suosikkejamme ovat erilaiset keitot ja kasvispihvit. Kasvispihvejäkin on monia erilaisia. Ainakin kuusi eri pihvimuunnosta tulee vastaan ruokalistoiltamme. Näitä ovat mm. kikhernepihvit eri muunnoksin, kvinoapihvit, kyssäkaaliporkkanapihvit, härkäpapupihvit ja punajuuripihvit. Erityisesti kikhernepihvit ja härkäpapupihvit ovat usein valikoimassa helppouden ja myös lapselle sopivan makunsa vuoksi. Omia suosikkejani ovat juustokvinoapihvit ja fetapunajuuripihvit.

Jos koitan tehdä perheemme ruokalistalta top 10 listan, näyttäisi se jotakuinkin tälle:
1. Punainenlinssisoosi
2. Kalakeitto
3. Soijakorma
4. Jauhelihakeitto
5. Kikhernepihvit
6. Hernekeitto
7. Batattikeitto
8. Erilaista kalaa (seiti, silakka, lohi) ja muusia
9. Kasvispihvit
10. Kvinoajuustopihvit

Viimeaikaiset uutiset luomuruuan eduista ainakin puhut puolestaan.  Tuore tutkimus toteaa, että luomuruoka sisältää enemmän antioksidanttteja, kuin ei luomu ruoka. Kahden porkkanan sijaan siis riittää että syö yhden.

image

Jätä kommentti

Kategoria(t): Budjetti, Ruokalista, Säästäminen, Suositellut