Avainsana-arkisto: luomuruoka

Milloin luomua saa ostaa?

seagull-974789_1920

”Jaa että tutkimus vai? Tämäpä mielenkiintoista.”

Journal of Consumer Research (14.1.2016) -lehdessä on julkaistu mielenkiintoinen tutkimus.

Sen mukaan ihmiset ketkä elävät sosiaalituilla, altistetaan suuremman yhteiskunnallisen tarkastelun alle sen mukaan, mihin nämä rahansa käyttävät.

Tutkimukseen osallistuneet nostivat suurituloiset melkeinpä pyhimyksen asemaan, jos he suosivat ympäristöystävällisempiä autoja tai eettisesti valmistettuja tuotteita.

Sosiaalituilla elävien osalta tilanne ei ollut tämä.

Vain säästäväisyyttä pidettiin hyveellisenä toimintana sosiaalitukia saavilla.

Tähän tutkimukseen perustui myös viime viikon Tiede-lehden viikon gallup:

Saako sosiaalituilla ostaa luomua?

Tätä keskustelua, mitä sosiaalituilla saa ostaa ja mitä ei voisi jatkaa vaikka kuinka, kuten:

  • Voiko sosiaalituilla maksaa yksityisen lääkäriaseman (joka toimii veroparatiisissa ja näin ollen maksaa Suomeen minimaalisesti veroa) lääkärikäynnin? (Miksi yksityisiä lääkäriasemia ylipäätään tuetaan Kelamaksuin.)
  • Voiko ylipäätään maksaa mitään ulkomailta tuotua tavaraa (koska voitot valuvat ulkomaisille toimijoille)?
  • Voiko maksaa kuntosalikäynnin (joka yksityinen), koska eikös se ole rahan ja ajan hukkaa (pitäisi etsiä sekin aika töitä=sarkasmia), ja taas voitot menevät sijoittajille, jotka voivat järjestelyjen avulla minimoida veron maksun Suomeen?
  • Mitä ylipäätänsäkään saisi ostaa yhteiskunnan rahoilla? Eikö jos raha tulee yhteiskunnalta, niin pitäisi aina ostaa vain suomalaisia tuotteita tai palveluita?
  • Miten on roskaruoan ostaminen? Onko Hesburger oikea paikka syödä, vai pitääkö ulkona syömistä välttää viimeiseen asti?
  • Einekset?
  • Nautintoaineet?

Lista olisi varmasti loputon…

Minä itse näkisin (tämä siis on vain oma kutina aiheesta ja mitä omalta osaltaan pyrimme kyselyllämme tarkastelemaan), että jos kiinnittää huomiota vaikka ostoskoriinsa eli pyrkii tekemään hyviä valintoja, ja pyrkii vieläpä elämään terveellisesti, oli elämäntilanne mikä tahansa, niin eikö se pitkällä aikavälillä ole säästöä muun muassa terveydenhoidon kustannuksista (kun kuulemma säästää pitäisi) ja ihmisellä on hyvässä lykyssä parempi olo itsestään?

Samalla elämälle rakentuu sisältöä, joka saa katseen kääntymään ulospäin muuhun maailmaan, tulevaisuuteen ja pois omasta navasta (joka oman kokemuksen mukaan on yksi vaikeimmista asioista tehdä).

Ja kun välittää siitä mitä tekee (ihan vaikka se olisi vain asia mitä laitat ostoskoriin), on onnellisempi, mikä taas on parempi vaihtoehto yksilölle myös, sanoi muut mitä tahansa?

Ja jos eettiset valinnat katsotaan sallituiksi vain hyvätuloisille, niin eikö se ole vain hyvä, että ”muukin” kansanjoukko seuraisi heidän esimerkkiään, koska 1) he haluavat tavoitella samanlaista elämää kuin esikuvat (fake it ´til you make it…), 2) he haluavat tuntea, millaista olisi olla esikuvansa kaltainen (tähän perustuu muun muassa julkkisten käyttäminen mainoksissa…), 3) ”huonot” valinnat voivat jäädä pois, koska halutaan elää tietynlaista elämää, 4) eettisten tuotteiden kysyntä kasvaa, mikä on 5) maapallolle ihan hyvä juttu?

Tutkimus oli muuten tehty Yhdysvalloissa. Mutta kyllähän esimerkiksi uusien lastenvaunujen ostaminen Suomessa sosiaalituilla on nostattanut melkoisen tunnekuohun myös täällä…

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, luopumisen tuska on usein se suurin syy, miksi uuteen tuotteeseen ei haluta vaihtaa. Siis siinä tapauksessa, että uuden tuotteen ostaminen merkitsisi sitä, että pitäisi luopua jostain tutusta, totutusta. Tosin aina se ei ole mikään ”no brainer”.

No mutta, Tiede-lehden luomuasenne tiedetään…

PS. Melkein 90 % oli sitä mieltä, että sosiaalituilla saa ostaa luomua, silloin kun minä siihen vastasin… Nyt sivulle pääsy oli jo kielletty… en tiedä onko tulosta julkaistu missään?

PSS. Nyt tarvitsen teiltä, arvon naiset, apua. Joko puolisonne on vastannut kyselyyn? Tuplatkaa mahdollisuutenne voittaa arvonnassa, ja pyytäkää myös miestänne täyttämään kyselymme! Tiedän, että he pitävät sitä varmaan turhana, mutta siitä voisi saada vaikka mukavaa jutun aihetta seuraavaan saunakertaan. Kiitokset jo etukäteen 🙂

Jätä kommentti

Kategoria(t): Hullut jutut, Jussi, tutkimus

Vegaani! Ota nämä kolme asiaa huomioon, kun vaihdat luomuun. Laillistetun ravitsemusterapeutin vinkit.

vegan

Tämä olisi ehkä vastannut paremmin sitä sisältöä, mitä Petteri Lindblad kirjoitti viimeisimmässä blogissaan, jonka hän oli nimennyt Vastalauseeksi luomulle.

Kirjoitus kirvoitti keskustelua myös Luomu-ryhmässä (valitettavasti teksti on poistettu ryhmästä).

Ruoka merkitsee ihmisille eri asioita. Toisille se on keino tankata kehonsa, toisille siihen liittyy esimerkiksi perinteitä. Jos ruoka nähdään vain kehon tankkaamisen välineenä, sen eettisiin vaikutuksiin tai ympäristövaikutuksiin ei aina kiinnitetä huomiota. Samoin käy, jos ruoka nähdään nautintona ja hedonistiset motiivit ohjaavat kulutusta. ¹

Jos ruoka merkitsee vain ravintoaineita, muut seikat, kuten tuotteen ekologinen puoli voi jäädä huomioimatta. Tuote ostetaan hoitamaan joku tehtävä ihmisen elämässä. Ravintoaineet ovat niin sanottuja etsintätekijöitä, eli asioita, mitä voi arvioida helpoiten heti ennen ostopäätöstä. Luottamusta herättävät tekijät puolestaan perustuvat esimerkiksi valmistajan ilmoitukseen siitä, miten ja missä tuote on valmistettu.

Lindblad nostatti hyviä pointteja esille, mitä oikeastaan on otettava huomioon aina siinä vaiheessa kun siirtyy syystä tai toisesta noudattamaan totutusta poikkeavaa ruokavaliota, ennen kuin siitä tulee normaali. Kuten hän sanoi, kun tietää mitä tekee, ei ole hätää. Minulle tilanne tuli ensimmäisen kerran eteen, kun jouduin siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon.

Tai oikeastaan toisen kerran. Minullakin on takana epäonnistunut kasvissyöntikokeilu. En ehkä tuolloin kuitenkaan tiennyt tarpeeksi siitä, mitä lihan pois jättäminen tarkoittaa, eli millä sen korvaa. Urheilin myös tuolloin paljon, ja se ei vain sopinut minulle. Olo tuli väsyneemmäksi ja päätin siirtyä lähemmäksi ”normaalia” ruokavaliota.

Tällä hetkellä ruokavalio on hyvin tasapainossa.

Kuten Vastalause luomulle -kirjoituksessa pohdittiin, luomu ei aina takaa monipuolisempaa ravintosisältöä. Monipuolisuus syntyy toisin aina lisättynä, koska esimerkiksi D-vitamiinia ei maidoissa luonnostaan ole. Ja esimerkiksi vegaanin on joka tapauksessa otettava B12-vitamiininsa lisänä. Oli se sitten lisättynä juomaan tai otettuna purkista. Ja ilmeisesti näissäkin on vielä katsottava, että vitamiineissa ei ole eläinperäisiä aineita.

Yksi asia saattaa tosin jäädä huomaamatta, jos tuotteita arvottaa vain sen sisältämien vitamiinien määrän mukaan.

Nimittäin lisätty sokeri.

Tietenkin makeuttamattomia juomia löytyy myös, mutta ne eivät välttämättä ole ihan niin hyvän makuisia. Tästä voikin tulla kiusaus ostaa makeutettu juoma, koska siitä saa vitamiinit ja sehän on se mikä ratkaisee, eikö? Makeutettua juomaa suositellun päiväannoksen (5-6dl) verran päivässä tuo 15-18 grammaa  (turhaa?) sokeria. Käsittääkseni se lasketaan mukaan suositeltuun päiväannokseen, koska se on lisättyä sokeria, mutta Pronutrionistin sivuilta löytyy hyvä ja tarkempi pohdinta WHO:n uudesta sokerisuosituksesta.

Luomun ja perinteisesti tuotetun ruoan ravintoarvojen eroista on ilmestynyt muun muassa seuraava meta-analyysi vuodelta 2014, jossa havaittiin muun muassa, että luomuruoka sisältää noin 50 prosenttia vähemmän kadmiumia ja antioksidanttipitoisuudet ovat 18-69 prosenttia suurempia. Soijan ravintoarvojen eroja on tutkittu esimerkiksi tässä tutkimuksessa, mutta se on saanut kritiikkiä muun muassa siksi, että soijat eivät kasvaneet samassa maaperässä ja niitä ei voisi näin ollen verrata…  Tutkijat totesivat seuraavaa: ”Our results clearly show that different agricultural practices affect the quality of soybeans.” Eli miten maata hoidetaan, sillä on väliä. Eikös se ole vähän se idea? AMPA jäämiä, mikä ilmeisesti on vielä huonompi juttu kuin glyfosaatti, oli GM-soijassa. Torjunta-ainejäämiä ei tässä tutkimuksessa luomusoijasta löydetty. Joten siinä mielessä se on linjassaan aikaisempien tutkimusten kanssa (kappale 4.7), vaikka tämä oli yksi tutkimus muiden joukossa. Kaikkia sokereita luomusoijassa oli enemmän (esim. glukoosia 1,04g/100g) ja kuitua hieman vähemmän, mutta onko ero merkittävä, sitä ei mainittu (noin 3g vähemmän kuitua per 100g). Ja koska luomusoija sisälsi vähemmän seleeniä, se tuomittiin keskustelupalstoilla huonommaksi. Mutta sekään ei ole oikeasti ongelma, kuten myöhemmin selviää.

Ja tässä Ruotsissa tehdyssä testissä kokeiltiin, mitä tapahtuu kun perhe siirtyy käyttämään vain luomutuotteita.

Mitä sitten tulisi muistaa muutamien vitamiinien osalta yleisesti, kun haluaa suosia luomuvaihtoehtoja?

  • D-vitamiini. Luomumaidossa ei ole D-vitamiinia, joten se on hankittava lisänä. D-vitamiinin lisäyskäytäntö perustuu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin, joka on annettu vuonna 2003. Vitamiini joudutaan lisäämään maitoon joka tapauksessa, joten eikö se sitten ole sama ottaa purkista? Suomessa lisän ottamista kannattaa harkita varsinkin talvisaikaan, söi miten tahansa. Terveyskirjaston sivuilla mainitaan näin:

Terveen aikuisen D-vitamiinin nykyinen päiväsaannin pitkään käytetty suositus on 10 mikrog. Annos on todennäköisesti liian vähän pohjoisen auringottomana talvikautena.

Ja luomumaidossa D-vitamiinia ei ole, koska

kivennäis- ja hivenaineita, vitamiineja, aminohappoja ja mikroravinteita saa lisätä  vain, jos niiden käyttöä edellytetään lakisääteisesti.(Evira

  • B12-vitamiini. Jos syöt monipuolisesti, vaje epätodennäköinen. Jos olet vegaani, se on hankittava lisänä.
  • Kalsium. Monta lähdettä. Jos maitoa ei käytä, esimerkiksi soijamaito on hyvä lähde. Joihinkin luomusoijajuomiin kalsium saadaan merilevästä (120mg/100g).  Luomutofussa ei ilmeisesti ole kalsiumia omasta takaa (ei ainakaan tuoteluetteloista löytynyt mainintaa), mutta korjatkaa, jos olen väärässä. Muita hyviä kalsiumin lähteitä maidon karttajalle ovat muun muassa manteli, ruusunmarja, pähkinät, siemenet ja appelsiini.
  • Seleeni. Tämän voisi vielä mainita erikseen. Suomen maaperässä on sitä niukasti, joten siksi on oltu huolissaan eläinten seleenin saannista, koska vaje voi aiheuttaa vakavia ongelmia. Siksi orgaanista seleeniä saa lisätä luomueläinten rehuun. Luomua suosivat voivat puolestaan varmistaa tarvittavan seleenin saannin parilla parapähkinällä päivässä.

Eli eivät luomuvaihtoehdot niin pahoja olekaan?

Ja vielä loppuhuomio.

En ole ravitsemusterapeutti (vaikka aikoinaan harkitsin alaa vakavasti).

Olen ruokailija.

Juttu perustuu muun muassa Vastalause luomulle –kirjoitukseen.

Mutta tähän ehkä joku kasvisruokavaliota noudattava voisi kommentoida, miten on eri tilanteet ratkaissut eli mitä on joutunut ottamaan huomioon kun on vaihtanut kasvisruokavalioon ja vieläpä luomuun?!

Ja huomauttakaa ihmeessä, jos jokin tärkeä seikka on jäänyt huomioimatta.

Muutama otsikkoidea

Kuten kirjoittaja jutussaan pyysi, tässä vielä muutama otsikkoidea. Kuulostaisiko juttu näiden perusteella enemmän asiantuntijakirjoitukselta, kuin vastakkainasettelulta? Kaikkia saa käyttää vapaasti. Kiitos kirjoituksesta.

”Luomuvegaanin kaksoisuhka. Näillä yksinkertaisilla vinkeillä vältät sen helposti.”

”Luomuvegaanin kaksoisuhka. Näillä kolmella vinkillä vältät sen helposti.”

”Suositko luomua? Lue tämä heti.”

”Suositko luomua? Tärkeää tietoa sinulle.”

”Suositko luomua? Olethan varmistanut nämä kolme asiaa?”

”Ajattelitko vaihtaa luomuun? Lue tämä ensiksi.”

”Mitä on otettava huomioon kun suosii luomua? Laillistettu ravitsemusterapeutti vastaa.”

”Laillistetun ravitsemusterapeutin kolme vinkkiä luomua suosiville.”

”Tiesitkö nämä kolme asiaa luomusta? Laillistettu ravitsemusterapeutti kertoo.”

Ja niin edespäin…

¹ Bartels, J. – Onwezen M. C. (2014) Consumers’ willingness to buy products with environmental and ethical claims: the roles of social representations and social identity. International Journal of Consumer Studies. Vol. 38, 82–89.

EDIT 25.1.2016 Lisätty sanat ”esimerkiksi” ja ”yleisesti”. Sanat harmaalla.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomuruoka

Luomuspagettikurpitsavuoka

Reseptitiistai on taas täällä.

Taannoin julkaisimme jutun siitä, miten kokeilimme oman viljelypalstan spagettikurpitsaa ensimmäisen kerran. Tähän kirjoitukseen liittyen saimme monta vinkkiä lukijoilta siitä, miten he ovat spagettikurpitsaa valmistaneet. Sitä oli keitetty, paahdettu uunissa (kuten meidän kokeilumme), tehty keitoksi ja käytetty lisukkeena.

Yksi idea nousi ylitse muiden.

Ihastuin ideaan käyttää spagettikurpitsaa vuokaruuan pohjana. Ja tässä tulee itse ohje.

Spagettikurpitsavuoka

2 pientä luomu spagettikurpitsaa tai vastaavasti yksi iso

2 luomuporkkanaa

1 dl punaisia luomulinsseja

1 prk luomu tomaattimurskaa

1/2 luomukasvisliemikuutio

1 valkosipuli

1 sipuli

pieni nippu gluteenitonta spagettia

Halkaise spagettikurpitsa ja paahda se uunissa 225 asteessa noin 45 minuuttia. Tee sillä välin kastike vuokaan. Raasta porkkana tai laita se tehosekoittimella pieneksi hakkeeksi. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla pienen voi nokareen kanssa. Lisää joukkoon porkkanasilppu, tomaattimurska ja punaiset linssit. Laita mukaan vesi.

Spagettikurpitsa

Malto lepää vuoassa.

Anna hautua ja kiehuta hiljalleen noin 30 minuuttia. (Tähän kohtaan pieni varoituksen sana. Linssisoosi tuppaa hirttämään helposti kattilan pohjaan kiinni, joten sekoituskauhan kanssa saa olla hereillä… vaikka lukemat olisi liedellä minimissä… tiputettu liian myöhään… mutta ne häirötekijät… nimimerkillä ”Kattila vaihtoon”…)

Keitä pieni määrä spagettia vaikka valmiiksi katkottuna ja lisää al dente spagetti kastikkeen joukkoon. Spagettikurpitsan ollessa valmis, ota haarukalla tai lusikalla irtonaiseksi muuttunut malto vuokaan. Kaada kastike spagettikurpitsan päälle ja laita vielä vuoka uuniin 225 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Juustoraaste sopisi pinnalle todella hyvin, mutta sitä ei omasta jääkaapista löytynyt niin se jäi tällä erää pois.

Kävisiköhän tähän pinnalle myös ruokahiiva? Sitä olisi löytynyt. Pitääkin kokeilla seuraavalla kerralla.

Spagettikurpitsavuoka

Uunissa vietetyn ajan jälkeen vuoka näytti tältä.

Spagettikurpitsavuoka oli suoraan uunista otettuna koostumukseltaan ja maultaan mehevän mieto. Ja maku vain parani vanhetessaan. Seuraavana päivänä pannulla paistamisen jälkeen pinta hieman rapsakoitui ja maku tiivistyi. Perheen leikki-ikäinen tykkäsi kovasti hihkuen ”järkyttävän hyvää” ja söi lautasen puhtaaksi alta aika yksikön.

Spagettikurpitsavuoka

Lautanen ennen pientä ruokailijaa.

Viimekädessä se kuitenkin taitaa tällä hetkellä olla se merkittävin sana, se pienen ruokakriitikon sana.

Seuraavasta spagettikurpitsavuoasta jätän kyllä spagetin pois, sillä spagettikurpitsa linssikastikkeineen on todella ruokaisaa ja ei kaipaa mitään ylimääräistä mukaan. Lisukkeeksi tosin spagetti, peruna tai vastaava sopivat mainiosti.

Reseptimme ovat tällä hetkellä melko mietoja, johtuen ihan siitä, että ruokia syö koko perhe ja maustamisessa on otettava lapsi huomioon. Muutaman kerran isännän kokeilut ovat olleet hieman liian ronskeja, ja niin… isännälle on jäänyt leijonan osa ruoasta. Jokainen voi toki lisätä mieluisia mausteita näihin mukaan, ja itämaiset mausteet sopivat resepteihin hyvin. Perus paprikaa unohtamatta.

Luomukasvisliemikuutio on meillä usein se ainoa, mitä lisäämme ruokiimme mausteeksi. Mutta pikku hiljaa myös leikki-ikäinen tulee saamaan uusia makuja kielen päälle. Katsotaan miten siinä kokeilussa käy… (voi olla, että isännälle koittaa ruokarikkaat ajat 🙂 )

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomuresepti

Paahdettu spagettikurpitsa – ja miten ne eivät näyttäneet kuin ohjeen kuvassa

Spagettikurpitsa on yksi kurpitsan lajike vaikka muistuttaakin kovasti hunajamelonia. Se miksi se on nimeltään spagettikurpitsa johtuu siitä, että kypsyessään malto muuttuu spagettimaisiksi suikaleiksi.

spagettikurpitsa

Luomu spagettikurpitsat

Kuulostaa mahtavalle, joten totta kai tätä piti kokeilla. Siksi päätimme tänä keväänä kokeilla, josko spagettikurpitsa voisi menestyä haastavassa savimaassa. Tarinaa hupaisasta viljelypalstan teosta voit lukea täältä. Luomuspagettikurpitsan siemenet ostimme keväällä kevätmessuilta.

Spagettikurpitsan valmistus – kokeilu 1

Aloitimme tutkailemalla internetin ihmemaasta, miten spagettikurpitsaa tulisi tehdä. Suurin osa ohjeista näyttää kehoittavan keittämään spagettikurpitsan tai valmistamaan se uunissa puolikkaaksi leikattuna.

Löytyi myös kolmas vaihtoehto.

Luin useasta blogista, että spagettimainen maltorakenne on ympyrän muotinen eikä pitkittäisesti muodostunut. Tuntui siis järkevältä valmistaa ensimmäinen spagettikurpitsamme leikkaamalla spagettikurpitsa ympyränmallisiin viipaleisiin. Viipaleet olivat noin 2 cm leveitä.

Spagettikurpitsassa oli komeat siemenet, varastoon ensi kesää varten?

Spagettikurpitsassa oli komeat siemenet, varastoon ensi kesää varten?

Laitoin ympyränmalliset viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja leikkasin niiden sisältä siemenet pois. Ripautin viipaleiden päälle suolaa ja hiukan mustapippuria. Laitoin ne uunin, joka oli kiertoilmalla lämmennyt 225 asteeseen.

Spagettikurpitsa viipaleet uuniin menossa

Spagettikurpitsa viipaleet uuniin menossa

Spagettikurpitsa oli uunissa yhteensä n. 35-40 minuuttia. Noin 30 minuutin jälkeen poistin kiertoilman ja laitoin lämmön 200 asteeseen. Jokin uunissa kuitenkin mätti. Vaikutti sille, että viipaleet ruskistuisivat hyvin paljon. Näytti kovin eriltä kuin ohjeen kuvassa…

Spagettikurpitsat uunista tuleina, hieman liian ruskistuneena.

Spagettikurpitsat uunista tuleina, hieman liian ruskistuneena.

Otin viipaleet uunista ja poistin spagettikurpitsan kuoren pois varovasti veitsellä. Odotin kovasti, että spagettikurpitsa ikäänkuin hajoaisi spagettimaisesti suikaleeksi, mutta taisi käydä niin, että se oli uunissa hiukan liian kauan ja koostumus oli aika pehmeä. Toki siitä oli erotettavissa hyvin spagettimainen rakenne, mutta aivan irtonaisia suikaleita sai hakea.

Aavistus spagetinomaisuudesta on havaittavissa

Aavistus spagetinomaisuudesta on havaittavissa

Mutta ei hätiä mitiä. Spagettikurpitsan maku oli tosi mieto ja pehmeä. Hieman makeahko ja muistutti aavistuksen myskikurpitsaa, jonka voisi sanoa olevan perheemme herkku. Spagettikurpitsa tällä tavalla, uunissa paahdettuna, ei ollut lainkaan vetinen, mikä oli mukava yllätys.

Herkullista!

Herkullista!

Spagettikurpitsan kylkeen tein pullautettuja härkäpapuja valkosipun kera paahdettuna. Aivan suussasulavan ihanaa. Ja perheen mummi hemmotteli meitä tekemällä spagettikurpitsalle herkkukastiketta tomaattimurskasta, sipulista ja muutamasta viipaleesta meetvurstia. Mutta tämä resepti jääköön vielä hautumaan liedelle… (kerron sen teille, jahka opin sen ensin tekemään itse kuin mummi sen tekee).

2 kommenttia

Kategoria(t): Härkäpapu, Luomuresepti

Mielikuvasi luomukuluttajasta on luultavasti väärä

…mutta pimeyden peittäessä maan ne kaikkosivat ja hänen kehonsa paikalle syntynyt tyhjiö täyttyi äänettömästi jonkinlaisilla korvikkeilla.
– Värittömän miehen vaellusvuodet, Haruki Murakami.

Syyt kuluttaa tiettyjä asioita vaihtelee suuresti. Kuluttaminen voi olla se korvike, jolla jokin tyhjiö täytetään. Mutta tavaroita ei koskaan osteta vain tavaroiden takia.

On esimerkiksi kerskakulutusta, trendikästä, eettistä ja tapoihin perustuvaa kulutusta. Jopa luomukulutuksen voi nostaa jo omaksi kulutuksen muodokseen. Kaikki ne kuitenkin palvelevat jotain ihmisen tavoittelemaa, riipaisee sanoa, egoistista päämäärää. Lue lisää!

2 kommenttia

Kategoria(t): Jussi, Luomukuluttajakäyttäytyminen, Luomumarkkinat

Jos et tahdo kokata jokapäivä, tee tämä!

Kesällä olllaan ulkona, reissataan, mökkeillään ja tehdään kaikkia niitä asioita, joita arkena ei ehdi. Tällöin saattaa viimeisenä ajatuksena olla seisominen kuuman hellan vieressä, varsinkaan jos kokkaamiseen menee päivittäin tunteja. Itse pidän kokkaamisesta ja kotoilu on lempisanojani, mutta myönnettäköön, että kohoava lämpöasteikko ulkomittarissa saa minutkin haaveilemaan retkestä rannalle tai seikkailusta metsässä.

Jotta tämä mahdollistuu, mutta ruokahuolto pelaa hyvällä ja takuuvarmalla laadulla, niin suosittelen kokeilemaan tätä superherkullista ja terveellistä kasvispataa. Voisin myös arvella, että kasvispadan kalorit jäävät reilusti alle grillimakkaran ja kyljyksen, mutta maku on melko lailla parempi. Perheen taapero, joka lienee jo leikki-ikäinen söi tätä pataa hyvällä ruokahalulla huudeleen vaan ”Jee,jeee…äiti lisää herkkuruokaa”.

Kasvispadan resepti

Herkku kasvispataan tarvitset seuraavat aineosat:

4 luomu porkkanaa
1 luomu bataatti
2 luomu sellerinvartta
1 punainen luomu paprika
1 luomu kesäkurpitsa
1 pieni luomu kurttukaali
n. 80g vihreitä luomu papuja
n. 50g luomu härkäpapuja
2 dl vihreitä luomu linssejä
4 valkosipulin kynttä
1 prk luomu kikherneitä
1 prk luomutomaattimurskaa
n. 5 dl kasvislientä
n. 5 dl vettä

DSC_1912[1]

DSC_1914[1]

DSC_1915[1]

Kasvispata on superhelppo tehdä. Otat vain ison viiden litran kattilan ja laitat kasvikset sinne. Voit ensin paahtaa hetken porkkanaa, bataattia, selleriä ja paprikaa. Laita sitten mukaan muut aineet ja nesteet. Anna muhia miedolla lämmöllä kunnes kasvikset ovat pehmentyneet. Jos antaa muhia kauemmin menee pata vain enemmän kasaan ja pehmenee.

Tämän kasvispadan kaveriksi sopii mitä parhaiten pannulla paistettu suomalainen luomu kvinoa. Rainingon tilan kvinoa on tähän mitä parhain ja onkin käynyt ilmi, että juurikin suomalainen kvinoa sopii pannulla paistamiseen eikä ulkomaalainen kovempi kvinoa. Tämä herkullinen tapa tehdä kvinoaa on jäänyt kyllä meidän perheen ruokatarjontaan pysyväksi tavaksi.

DSC_1919[1]

Tällä ohjeella maittavaa luomukasvispataa tulee niin, että siitä syö kyllä pieni perhe pari päivää ja riittää ruokaa myös pakkaseenkin asti.

2 kommenttia

Kategoria(t): Luomuresepti, Mari

Mikä viittaa puuhun, mutta ei ole puuta?

kas

Tapasimme Kevätmessuilla Tara Langen, joka oli esittelemässä mehustinta, joka jauhaa heidän perheessään päivät pääksytysten. Mehut ovat kuulemma hyvä tapa ”huijata” perheen nuoriso syömään erilaisia vihreitä ”juttuja”, muun muassa inkiväärillä höystettynä. Ja mitä messuilla pääsi maistamaan, niin ei voi kuin vain todeta, että saisipa itsekin sellaisia juomia joka päivä. Pääsiäisen suklaaövereiden jälkeen mieli alkaa kummasti tekemään jotain, mikä ei sisällä yllätyksiä…

Olemme jo pitkään miettineet oman mehustimen hommaamista, mutta se on jäänyt vielä kaupassa pelkälle ”olisi varmaan kiva” tasolle. Meillä oli aikoinaan mehustin käytössä, mutta se oli niin hankalakäyttöinen, että innostus lopahti melko alkuunsa. Onneksi kehitys on mennyt eteenpäin ja nykyisin saa osat irti ilman vasaraa ja huuhtelu käy näppärästi. Tosin muistan meidän mehukokeiluajalta, että erilaiset mehut olivat.. noh.. välillä hyviä ja välillä ei niin hyviä (jos sattui hieman huonomman parsakaalin esimerkiksi sekaan heittämään). Ainakin sen opimme, että mehustaessa kannattaa katsoa, mitä mehustaa. Koska mehustinta ei vielä ole (hankintalistalla tosin), päätin kokeilla jotain toista tapaa syöttää taaperolle vihreitä juttuja, ja tässä se on: haketus*.

Nämä kaikki voi heittää kerralla tehosekoittimeen (meillä on käytössä sellainen missä on kulho, jonne laitetaan terä, kansi päälle ja sitten sauvasekoitin kiinni kanteen).

1. Vaihe

3 luomuporkkanaa
1 luomupaprika (jos et tunnusta väriä niin väriä voi vaihdella)
nippu luomusalaattia (mikä vain käy)
öljyä loraus (nyt laitoin Myssyfarmin rypsiöljyä, mikä maultaan sopii hyvin tällaiseen)

2. Vaihe

Hurrautus. Tuloksena on tasaisen rakeinen sekotelma. Salaattia voi muokkailla helposti lisäämällä vaikka ananasta taikka persikkaa joukkoon, niin saa samalla jälkkärisalaattiyhdistelmän luotua. Raejuusto käy luonnollisesti tähän mukaan myös.

3. Vaihe

Syömään ja pupuilme mukaan (se, miten jänis nyrpistää nenäänsä syödessään, voi improvisoida). Tämä auttaa kummasti kulhon tyhjentymiseen.

Meillä desin verran upposi hyvin ja ei tämä itsestäkään hullumpaa ollut. Määrästä riittää pariin kertaan, riippuen paljonko perheen muut jäsenet verottavat 🙂

*ei sisällytetä puuta

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jussi & Mari, Luomuresepti