Viljelypalstan kaipuu, osa 1

Sydän kiihtymyksestä takoen jännitimme, että saammeko jaossa kaupungin viljelypalstaa. Istuimme, odotimme ja auringon säteet lankesivat kasvoillemme. Kevän ensimmäiset viserrykset kuuluivat ulkona tuoden kevään ja kesän tunnun, vaikka todellisuudessa maaliskuun harmaus oli vielä ympärillämme. Yhtäkkiä puhelin soi. Katsoimme palavin silmin puhelinta ja voi kyllä, se oli kuriiri, joka toi tiedon, että olimme saaneet oman viljelypalstan.

Tämä oli kuin lämmin kädenpuristus ja miten hyvälle se tuntuikaan pitkien talvikuukausien jäljiltä. Aika, jonka olimme odottaneet, ne kylmät ja pimeät kuukaudet olivat nyt poissa. Pysähdyimme katsomaan toisiamme hehkuvin silmin, oliko todella mahdollista, että meistä tulisi kesäksi viljelijöitä Olisiko vallan hupsua näin vain hypätä tuntemattomaan, josta ei tiedä mitään?

Saimme kuulla ja pian myös tutustua paikan päällä uuteen ja tuntemattomaan onneemme. Viljelypalstamme oli aarin kokoinen tuleva aarreaitta. Olimme pakahtua onnesta ja ilosta. Totesimme, että nyt meidän on kohdattava silmästä silmään se, mikä kiehtoo ja peloittaa, jotta saamme selvyyden onko meistä tähän. Näin ryhdyimme valmistelemaan seikkailuamme, rauhallisena, päätöksen tehneenä.”

Tulevan sadon aarreaitta

Tulevan sadon aarreaitta

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aitoa ruokaa, Viljelypalsta, Viljelypalstan kaipuu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s