Avainsana-arkisto: luomuomena

Yksi maanantai saattoi muuttaa kaiken

Oli maanantai. Ilta. Ja kaupassa täytyi pistäytyä, vaikka leikki-ikäinen oli hanakasti toista mieltä. Reissusta muodostui kuitenkin varsin opettavainen kokemus…

Yksi luomutuotteiden ostamista rajoittavista tekijöistä on ollut ja joissain tapauksissa on vieläkin (K-marketeissa asioineilta on tällaista tietoa kantautunut, vinkvink) tuotteiden huono esillepano. No tällä kertaa paikallisessa Citymarketissa tämä ei ollut ongelma: omenat hyppivät melkein suoraan syliin.

Suuntasimme heviosastolle ja kun kärrymme saimme käännettyä, kasa olla olevia laatikoita tervehti tulijaa.

coop

Tämä herra hyppäsi melkein syliin heviosastolla.

Maanantai-ilta. Lapsi kiukkunen. Nälkä. Mitä ajattelimme? Mitä ihme laatikoita nämä ovat? Kaksi kiloa omenaa laatikossa ja joku tyyppi kannessa. Ilkeääkö tämmöistä käydä korissa kantamaan…

Onneksi ilkesi.

Kori meni täyteen, mutta miksi laatikon otimme? Kaksi kiloa omenoita? Laatikossa oli jotain mainintaa, että tutustu viljelijöihin, ketkä ovat luomuomput kasvattaneet. Naureskeltiin vähän. Ketä voisi kiinnostaa? Huomautan vielä, että oli maanantai ilta. Mikä sitten ratkaisi sen, että omenat lähtivät mukaan?

Hinta.

Se kun oli vain 2,50 kilolta. Halvempaa kuin irto-omenat, hämmästelimme. Kyllä silloin jo kelpaa laatikkoa kantaa.

Mutta kun olimme kääntäneet kärrymme kohti jauho-osastoa, tajusimme jotain.

Emme kuulu siihen joukkoon Suomessa, joiden ei tarvitse katsoa hintalappua ennen ostosta.

Tästä toivuttuamme, kotona laatikon idea alkoi kuitenkin hieman kiinnostaa. Pari päivää se pyöri nurkissa, mutta nyt kävin katsomassa mistä tässä oli kyse, ja täytyy sanoa, Coop on tehnyt melkoisen vaikuttavaa jälkeä. Coop on muutenkin panostanut luomun edistämiseen. Voisi kuvitella, että italialainen viljelijä ei niin suomalaista kiinnostaisi, mutta pakkohan ne tarinat oli käydä lukemassa. Selvisi, että Florian ja Simon olivat ostamamme omenat kasvattaneet Italian vuorten läheisyydessä.

Oman ajatustenjuoksun tiimoilta kävinkin pohtimaan, mikä merkitys sillä tiedolla on, kuka tuotteen on tuottanut? Ja onko etäisyydellä väliä? Omassa gradussa selvisi, että kaukana tuotettujen luomutuotteiden ostamista on alettu kyseenalaistamaan, koska onko järkeä tuoda jostain kaukaa jotain. Tämä viittaa tietysti siihen, että omia ostoksiaan katselee myös siltä kantilta, mikä vaikutus sillä on planeettaamme. Vastuullista kuluttamista jopa, sanovat. Tällaiset Coopin tapaiset tempaukset tuovat tuottajat lähemmäksi, joten lähentääkö henkinen etäisyys fyysistä matkaa?

Toisaalta joillakin voi olla tuttuja tuottajia, joilta on haettu tuotteita jo lapsuudessa, ja joilta haetaan samat jutut nyt omien lasten kanssa. Melkoista perintöä jälkipolville. Tuottajalla on siis väliä. Lähellä tuotettuja tuotteita ostavat suosivat usein myös luomutuotteita, tutkimukset kertovat. Se myös tuottaa iloa, kun näkee, miten luomutuotannolla saa elannon. Ja sinne vie vaivalla ansaitsemansa rahat mielellään, kun näkee, millaista toimintaa sillä kannattaa. Toiminta saa kasvot, kuten Coopin tarkoitus on tehdä. Tällöin viljelijöihin voi samaistua, toisin kuin ehkä ostaessa Coca-Colan (peittäkää lastenne silmät nyt kun sanon tämän: eivät ne rahat ainakaan joulupukille mene) tai hampurilaisketjujen tuotteita, joihin rahan antaminen tukee ehkä kasvottomia asioita.

Ellei sitten yritysten toimitusjohtajien naamat ole muistissa.

Viime aikoina on kieltämättä kaiken sote uutisoinnin keskellä tullut mietittyä sitä, minne rahansa pitäisi kantaa. Tukeeko mitä tahansa yrityksiä, jotka voivat verosuunnittelulla viedä verorahoja pois maasta, jolloin valtion velka ei ainakaan helpota, vai suosiiko sellaisten yritysten tuotteita, jotka maksavat veronsa Suomeen ja hyvässä lykyssä vielä tuottavatkin tuotteensa Suomessa. Globaalissa taloudessa kun on ihan hyväksyttävää suosia myös paikallisia tuotteita, vaikka markkinoita avattaisiin miten päin tahansa.

Jotenkin tuntuisi järkevämmältä tuo toinen vaihtoehto. Ja ehkä siihen REKOoon olisi jo tutustuttava. 100 000 muun suomalaisen seuraksi.

P.S. Ostettiin toinenkin laatikko omppuja.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jussi

Karhu suosittelee: Lempisten luomuomenat

Vuosittain listataan niin sanottu ”likainen tusina”, jossa esitellään ne kasvikset ja hedelmät, joissa on eniten torjunta-aineita.  Onkin arvioitu, että vaihtamalla nämä kaksitoista ainesta luomuun, voidaan saatua torjunta-aine määrää vähentää jopa 80%. Likaisen tusinan kärkipäässä ovat makeat ja punaiset eli kaksikko omena ja mansikka. Omena on pitänyt kärkipaikkaa listalla neljä vuotta peräkkäin!

Omenasta on löydettu jopa 47 eri torjunta-ainetta. Se määrä kuulostaa aika hurjalle. Omenasta voidaan löytää torjunta-ainejääminä eri karsinogeenejä, hormonitasapainoon vaikuttavia aineita,  neurotoksiineja, lisääntymiseen vaikuttavia aineita ja mehiläisille vaarallisia myrkkyjä. Suurin osa muun muassa omenan C-vitamiinista ja kuidusta ovat kuoressa ja siksi omenaa ei kannata kuoria. Mutta mitä tehdä, jos kuoressa on myös suurin osa myrkyistä, johon ei pelkkä vesipesu riitä ja aina ei viitsisi etikkaliemellä ja juuresharjalla käydä jokaista omenaa pesemään?

Onneksi tälle on kuitenkin hyvä vaihtoehto eli luomuomena. Kuoret voi syödä huoletta ja mikä yllättävintä, ne myös maistuvat omenalta! Moni kertoo myös saavansa allergiaoireita ei-luomuomenoista, mutta luomuomenat taaseen sopivat hyvin.  Saman olen todennut myös minä. Voin syödä luomuomenoita, mutta ei-luomuna saan niistä vatsavaivoja.

Kävimme juuri aivan ihanalla Lempisten luomuomenatilalla Pohjois-Karjalan Kontiolahdella.  Tilalta saa itsepoimia omenoita suoraan puusta, tai ostaa valmiina poimittuna. Täytyy kuitenkin todeta, että itsepoimintana hinta on verrattain edullinen 1,50 €/kg. Kaupassa saa hakemalla hakea edes 3 euron kilohintaa ja usein hinta kohoaa 3,5 €/kg.  Lisäksi tilan kaunis miljöö ja omenatarha omenoista notkuvine puunoksineen hivelee silmää ja esteettistä mieltä.

Lempisten luomuomenapuu

Lempisten luomuomenapuu

Poimimme mukaan reilut 13 kg luomuomenoita, erilaisia kaneliomenalaatuja ja kestävää syysomenaa. Tilan omaa omenaa tuli myös mukaan.  Ostimme myös aivan tavattoman hyvää pastroitua omenatuoremehua, joka säilyy erittäin hyvin. Edellisenä syksynä ostimme myös  mehuja talven varalle ja kyllä oli ihana juoda viimeinen omenamehu toukokuussa.

Tilalta saa myös ostaa omien mehiläisten hunajaa, joka todistetusti on myös kelvannut karhuille (kts. alla oleva kuva). Ehta oikea karhu vieraili tilalla syöden osan hunajasadosta. Edellisenä vuonna karhulle maistui myös omenat! Ei ole suotta paikan nimi Kontiolahti!

karhu

Lempisten luomuomenatilan karhuvieras 12.8.2014

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jussi & Mari, Luomuomena, Luomuyritykset, Puhdas ruoka