Avainsana-arkisto: spagettikurpitsa

Luomuspagettikurpitsavuoka

Reseptitiistai on taas täällä.

Taannoin julkaisimme jutun siitä, miten kokeilimme oman viljelypalstan spagettikurpitsaa ensimmäisen kerran. Tähän kirjoitukseen liittyen saimme monta vinkkiä lukijoilta siitä, miten he ovat spagettikurpitsaa valmistaneet. Sitä oli keitetty, paahdettu uunissa (kuten meidän kokeilumme), tehty keitoksi ja käytetty lisukkeena.

Yksi idea nousi ylitse muiden.

Ihastuin ideaan käyttää spagettikurpitsaa vuokaruuan pohjana. Ja tässä tulee itse ohje.

Spagettikurpitsavuoka

2 pientä luomu spagettikurpitsaa tai vastaavasti yksi iso

2 luomuporkkanaa

1 dl punaisia luomulinsseja

1 prk luomu tomaattimurskaa

1/2 luomukasvisliemikuutio

1 valkosipuli

1 sipuli

pieni nippu gluteenitonta spagettia

Halkaise spagettikurpitsa ja paahda se uunissa 225 asteessa noin 45 minuuttia. Tee sillä välin kastike vuokaan. Raasta porkkana tai laita se tehosekoittimella pieneksi hakkeeksi. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla pienen voi nokareen kanssa. Lisää joukkoon porkkanasilppu, tomaattimurska ja punaiset linssit. Laita mukaan vesi.

Spagettikurpitsa

Malto lepää vuoassa.

Anna hautua ja kiehuta hiljalleen noin 30 minuuttia. (Tähän kohtaan pieni varoituksen sana. Linssisoosi tuppaa hirttämään helposti kattilan pohjaan kiinni, joten sekoituskauhan kanssa saa olla hereillä… vaikka lukemat olisi liedellä minimissä… tiputettu liian myöhään… mutta ne häirötekijät… nimimerkillä ”Kattila vaihtoon”…)

Keitä pieni määrä spagettia vaikka valmiiksi katkottuna ja lisää al dente spagetti kastikkeen joukkoon. Spagettikurpitsan ollessa valmis, ota haarukalla tai lusikalla irtonaiseksi muuttunut malto vuokaan. Kaada kastike spagettikurpitsan päälle ja laita vielä vuoka uuniin 225 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Juustoraaste sopisi pinnalle todella hyvin, mutta sitä ei omasta jääkaapista löytynyt niin se jäi tällä erää pois.

Kävisiköhän tähän pinnalle myös ruokahiiva? Sitä olisi löytynyt. Pitääkin kokeilla seuraavalla kerralla.

Spagettikurpitsavuoka

Uunissa vietetyn ajan jälkeen vuoka näytti tältä.

Spagettikurpitsavuoka oli suoraan uunista otettuna koostumukseltaan ja maultaan mehevän mieto. Ja maku vain parani vanhetessaan. Seuraavana päivänä pannulla paistamisen jälkeen pinta hieman rapsakoitui ja maku tiivistyi. Perheen leikki-ikäinen tykkäsi kovasti hihkuen ”järkyttävän hyvää” ja söi lautasen puhtaaksi alta aika yksikön.

Spagettikurpitsavuoka

Lautanen ennen pientä ruokailijaa.

Viimekädessä se kuitenkin taitaa tällä hetkellä olla se merkittävin sana, se pienen ruokakriitikon sana.

Seuraavasta spagettikurpitsavuoasta jätän kyllä spagetin pois, sillä spagettikurpitsa linssikastikkeineen on todella ruokaisaa ja ei kaipaa mitään ylimääräistä mukaan. Lisukkeeksi tosin spagetti, peruna tai vastaava sopivat mainiosti.

Reseptimme ovat tällä hetkellä melko mietoja, johtuen ihan siitä, että ruokia syö koko perhe ja maustamisessa on otettava lapsi huomioon. Muutaman kerran isännän kokeilut ovat olleet hieman liian ronskeja, ja niin… isännälle on jäänyt leijonan osa ruoasta. Jokainen voi toki lisätä mieluisia mausteita näihin mukaan, ja itämaiset mausteet sopivat resepteihin hyvin. Perus paprikaa unohtamatta.

Luomukasvisliemikuutio on meillä usein se ainoa, mitä lisäämme ruokiimme mausteeksi. Mutta pikku hiljaa myös leikki-ikäinen tulee saamaan uusia makuja kielen päälle. Katsotaan miten siinä kokeilussa käy… (voi olla, että isännälle koittaa ruokarikkaat ajat 🙂 )

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomuresepti

Paahdettu spagettikurpitsa – ja miten ne eivät näyttäneet kuin ohjeen kuvassa

Spagettikurpitsa on yksi kurpitsan lajike vaikka muistuttaakin kovasti hunajamelonia. Se miksi se on nimeltään spagettikurpitsa johtuu siitä, että kypsyessään malto muuttuu spagettimaisiksi suikaleiksi.

spagettikurpitsa

Luomu spagettikurpitsat

Kuulostaa mahtavalle, joten totta kai tätä piti kokeilla. Siksi päätimme tänä keväänä kokeilla, josko spagettikurpitsa voisi menestyä haastavassa savimaassa. Tarinaa hupaisasta viljelypalstan teosta voit lukea täältä. Luomuspagettikurpitsan siemenet ostimme keväällä kevätmessuilta.

Spagettikurpitsan valmistus – kokeilu 1

Aloitimme tutkailemalla internetin ihmemaasta, miten spagettikurpitsaa tulisi tehdä. Suurin osa ohjeista näyttää kehoittavan keittämään spagettikurpitsan tai valmistamaan se uunissa puolikkaaksi leikattuna.

Löytyi myös kolmas vaihtoehto.

Luin useasta blogista, että spagettimainen maltorakenne on ympyrän muotinen eikä pitkittäisesti muodostunut. Tuntui siis järkevältä valmistaa ensimmäinen spagettikurpitsamme leikkaamalla spagettikurpitsa ympyränmallisiin viipaleisiin. Viipaleet olivat noin 2 cm leveitä.

Spagettikurpitsassa oli komeat siemenet, varastoon ensi kesää varten?

Spagettikurpitsassa oli komeat siemenet, varastoon ensi kesää varten?

Laitoin ympyränmalliset viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja leikkasin niiden sisältä siemenet pois. Ripautin viipaleiden päälle suolaa ja hiukan mustapippuria. Laitoin ne uunin, joka oli kiertoilmalla lämmennyt 225 asteeseen.

Spagettikurpitsa viipaleet uuniin menossa

Spagettikurpitsa viipaleet uuniin menossa

Spagettikurpitsa oli uunissa yhteensä n. 35-40 minuuttia. Noin 30 minuutin jälkeen poistin kiertoilman ja laitoin lämmön 200 asteeseen. Jokin uunissa kuitenkin mätti. Vaikutti sille, että viipaleet ruskistuisivat hyvin paljon. Näytti kovin eriltä kuin ohjeen kuvassa…

Spagettikurpitsat uunista tuleina, hieman liian ruskistuneena.

Spagettikurpitsat uunista tuleina, hieman liian ruskistuneena.

Otin viipaleet uunista ja poistin spagettikurpitsan kuoren pois varovasti veitsellä. Odotin kovasti, että spagettikurpitsa ikäänkuin hajoaisi spagettimaisesti suikaleeksi, mutta taisi käydä niin, että se oli uunissa hiukan liian kauan ja koostumus oli aika pehmeä. Toki siitä oli erotettavissa hyvin spagettimainen rakenne, mutta aivan irtonaisia suikaleita sai hakea.

Aavistus spagetinomaisuudesta on havaittavissa

Aavistus spagetinomaisuudesta on havaittavissa

Mutta ei hätiä mitiä. Spagettikurpitsan maku oli tosi mieto ja pehmeä. Hieman makeahko ja muistutti aavistuksen myskikurpitsaa, jonka voisi sanoa olevan perheemme herkku. Spagettikurpitsa tällä tavalla, uunissa paahdettuna, ei ollut lainkaan vetinen, mikä oli mukava yllätys.

Herkullista!

Herkullista!

Spagettikurpitsan kylkeen tein pullautettuja härkäpapuja valkosipun kera paahdettuna. Aivan suussasulavan ihanaa. Ja perheen mummi hemmotteli meitä tekemällä spagettikurpitsalle herkkukastiketta tomaattimurskasta, sipulista ja muutamasta viipaleesta meetvurstia. Mutta tämä resepti jääköön vielä hautumaan liedelle… (kerron sen teille, jahka opin sen ensin tekemään itse kuin mummi sen tekee).

2 kommenttia

Kategoria(t): Härkäpapu, Luomuresepti