Avainsana-arkisto: gmo

Tunnen syyllisyyttä, joten syön luomua

Ainakin, jos on uskominen viime sunnuntaina TV1:n iltauutisissa haastateltua psykologia, jolta tiedusteltiin Helsingin messukeskuksessa I love me 2014 –tapahtuman yhteydessä, miksi  ekologisesti tuotettujen elintarvikkeiden ja tuotteiden kysyntä on kasvanut. Ja miksipä emme uskoisi.

Kaikkien meidän on pakko kuluttaa jotain. Tietoisuus muun muassa kuluttamisen aiheuttamasta ympäristörasituksesta hiilijalanjälkineen on ”ajanut” kuluttajat tilanteeseen, jossa kuluttaminen aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Tämän vuoksi yrityksiltä on alettu vaatimaan kestävän kehityksen periaatteita noudattavia toimintatapoja. Kuluttaja voi todella vaikuttaa valinnoillaan! Ainakin rapakon takana muuttuneet kulutustottumukset ovat aiheuttaneet sen, että suuret firmat vaihtavat esimerkiksi GMO-raaka-aineita luomuun.

Huono omatunto voi tietenkin olla hyvä motivaattori, joka saa aikaan sen, että omat kulutustottumukset nostaa pöydälle, ja käy miettimään, mitä kannattaisi ehkä tehdä toisin, jotta voisi kuluttaa hyvin mielin (jos hyvä mieli ajatellaan lopulliseksi kuluttamisen päämääräksi). Muutos tapahtuu siis täysin itsekkäistä syistä. Tämä ei ole negatiivinen asia, vaikka se ensikuulemalta siltä vaikuttaisi. Muutoshan lähtee aina itsestä, ja esimerkiksi äkkiseltään koko maailman pelastaminen voi tuntua liian isolta hommalta. Kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan on todettu myös tutkimuksissa (esim. Kareklas ym. 2014) olevan se tärkein tekijä, joka vaikuttaa muun muassa luomuruoan kulutukseen. Tämän saattoi todeta myös sunnuntain uutislähetyksestä: haastateltu rouva myönsi, että omaan terveyteen liittyvät asiat ovat ensimmäisenä mielessä, ja vasta sitten esimerkiksi eläinten hyvinvointi tai puhtaampi luonto, kun puhutaan syistä, miksi luomuruokaa ostaisi. Erityistä luomuruoassa todella on se, että sen kulutukseen liittyy myös aito huoli ympäristöstä (Kareklas ym. 2014).

Tunnistan ajattelumallin tutuksi myös meidän perheen osalta. Ruoan tuotannon keskittyminen, luopuminen turhista torjunta-ainejäämistä, ja eläinten elinolot ovat seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet päätökseen siitä, mistä kohtaa elintarvikkeen kaupasta ottaa, ja myös mistä sen ostaa. Vaikka haluaisi ehkä tehdä toisin, esimerkiksi Helsingissä ei välttämättä ole helppoa lähteä kaupungin toiselle puolelle varta vasten ostamaan luomutuotetta, vaan tuotteiden on oltava lähellä. Muun muassa tämän seikan eräs haastateltu sunnuntain uutisissa totesi. Vaiva ei välttämättä ole yhden tai kahden tuotteen arvoinen.

Miten luomutuotteita sitten voisi pidemmänkin matkan päästä saada? Perheellisenä olemme huomanneet, että esimerkiksi retki luomutilalle on hauska koko perheen ”juttu” ja tekee esimerkiksi lauantaista erityisen päivän. Taapero tykkää myös katsella hevosia, lehmiä ja possuja yli kaiken. Ja kivahan niiden touhuja on aikuistenkin ihmetellä. Teemme usein retken muun muassa Kaarlejoen luomutilalle, josta saa ihan parasta gluteenitonta leivontajauhoa leipiin. Tuorekasvikset, luomulihat, raakamaito, murot, riisit ja ym. kuuluvat tietenkin valikoimaan myös. Kaikkea mitä viikoksi voisi tarvita.

Luomu voi siis olla ihan vain yksinkertaisesti hauska retki, ilman huonoa omaatuntoa.

Kaarlejoen luomukauppa

Kaarlejoen luomukauppa

LÄHTEET:

Kareklas, I. – Carlson, J. R. ­– Muehling, D. D. (2014) “I Eat Organic for My Benefit and Yours”: Egoistic ad Altruistic Considerations for Purchasing Organic Food and Their Implications for Advertising Strategists”. Journal of Advertising. Vol. 43 (1), 18–32.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aitoa ruokaa, Jussi, Luomumarkkinat

Aitoa ruokaa etsimässä

Ulkona paistaa keväinen aurinko kirkkaalta taivaalta. Silti aito ruoka on saanut minut jäämään hetkeksi koneelle, ja kirjoittamaan tämän jutun. Niin tärkeänä pidän aihetta, ja toivottavasti pidät sinäkin.

Joskus sysäys uusien asioiden omaksumiseen vaatii havahtumisen siihen tosiasiaan, että omat päätökset esimerkiksi ruokailutottumuksissa vaikuttaa toisen ihmisen tulevaisuuteen, ihmisen, joka ei vielä voi päättää tästä asiasta. Astuminen oman navan ulkopuolelle voi joskus avata täysin uuden näkymän.

Ruokaan liittyvä keskustelu on siinä mielessä ollut hyvin mielenkiintoista viime aikoina, koska lehtijuttuja ja asiantuntijalausuntoja seuraamalla, voi hyvin helposti mennä sekaisin siitä, mitä nyt oikeastaan pitäisi syödä. Tai mitä ei pidä syödä. Kaikki ruoan ympärillä käyty keskustelu laittaa myös pohtimaan, miksi tällaisia ohjenuoria edes tarvitaan ja miksi suositukset eroavat niin paljon riippuen siitä, keneltä kysytään. Tällöin käy helposti mielessä, kenen intressejä asiantuntijat ajavat (pahoittelen skeptisyyttäni), ruokateollisuuden vai kanssaihmisten? Mikä motiivi asiantuntijoilla on puhua niin kuin puhuvat? Joskus olisi mielenkiintoista nähdä näiden asiantuntijoiden viikon kauppalasku…

Ennen kaikki oli yksinkertaista. Ruoasta ei tarvinnut pohtia, sisältääkö se jotain keinotekoista ainetta, kloonattua lihaa, geenimuunneltuja organismeja tai jotain muita yllätyksiä. Se oli lähtökohtaisesti jo luomua. Ja ruoka maistui ruoalta. Nykyisin kaikki on kaksinjakautunutta. Ruokamarkkinat ovat kahtiajakautuneet, mikä sopii tietenkin ruokateollisuudelle: on olemassa hyvä ja paha ruoka. Kahtiajako yksinkertaistaa asiat ja on helpompi markkinoida ihmisille. Onneksi olemme lähteneet tavoittelemaan hyvää ruokaa myös Suomessa, vaikka laahaammekin vielä muuta Eurooppaa perässä tässä asiassa, koska Suomalaista ruokaa on pidetty aina puhtaana, vaikka muun muassa Suomen Rehun päätös käyttää GMO-soijaa romuttaa tätä tosiasiaa.

Aidoksi luultu ruoka ei enää välttämättä olekaan aitoa.

Pienelle ihmiselle haluaa tarjota kaikkea parasta ja tärkein kasvun lähde tulevaisuuteen on se, mitä sisälleen laittaa. Tähän olemme me Aikuiset myös havahtuneet katsomalla asiaa lapsen silmin. Ruokamarkkinat ovat yksinkertaistuneet ja myrskyisä keskustelu ruoan ympärillä laantunut.

Ulkona paistaa aurinko. On hyvä päivä lähteä etsimaan aitoa ruokaa.

aurinko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aitoa ruokaa, Luomumarkkinat, Luomuruoka, Puhdas ruoka, Syyt