Avainsana-arkisto: luomutarina

Luomuun siirtyminen – näin sen teimme

Tuoreosasto, aika heviä

Luomukaupat tarjoavat uusia elämyksiä.

Ihan ensiksi haluan onnitella meidän saippuakisan voittajia Saraa, Piiaa ja Tittaa. Toivottavasti olette jo saippuat saaneet 🙂

Mutta nyt hieman toisenlaista asiaa.

Siitä on nyt noin kolme ja puoli vuotta. Jännä, miten asiaa ei ajattele, ennen kuin se osuu omalle kontolle. Tuttavapiirissämme oli ollut asian puolesta enemmän tai vähemmän puhuneita jo vuosikausia, mutta tarvittiin vielä yksi sysäys, ennen kuin mekin aloimme asiaan kiinnittää huomiota.  Lue lisää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomuruoka

Poika nimeltä Luomu

Kasvimaa

Kuva viime kesältä kasvimaan muokkaushommista.

Suomen kesä. Tänä vuonna se tuntuu sisältävän paljon vettä ja vähemmän aurinkoa – tukalia hetkiä viljelijöille. Istuessani keittiön pöydän äärellä, ainoa valon lähde on koneen tuottama valo, ja salamoiden tekemä välke. Valoja ei toina pitää päällä, mietimme. Päässä kohisee samoin kuin kaatosade ulkona. Uutiset ovat tuoneet taas roppakaupalla vettä niskaan. Irtisanomiset Microsoftilla, TTIP sopimuksen hyväksymistä. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? En tunne ketään Microsoftilla työskentelevää, mutta jopa minä järkytyin laajuudesta ja tavasta, jolla ilmoitus annettiin. Tuli jopa surullinen olo. En tosin väitä, että tietäisin lähellekään miltä sen on täytynyt tuntua.

Juuri nyt mielessä vain pyörii sana omistautuminen.

Oletteko koskaan tavanneet ihmistä, joka on ollut niin omistautunut asialle, että oli valmis vaihtamaan nimensä sen vuoksi? Takkia ei käännetä joka kurvissa. Tietysti aina kuulee vanhemmista, jotka ovat fanittaneet Kauniita ja Rohkeita, ja päättäneet sitten ristiä jälkikasvunsa Brookeksi tai Ridgeksi. Etelä-Amerikassa jumalan käden noustua Diegot saavuttivat räjähdysmäisen suosion. Tänä päivänä sama ilmiö näkyy Leonel -nimisten poikien suosiossa. Ehkä urheilusankareiden mukaan nimetyt lapset ovat se tyypillisin esimerkki, mutta oletteko koskaan tavanneet poikaa nimeltä Luomu? Minä olen. No, nimi oli vain toinen nimi, mutta virallinen kuitenkin. Eduskuntavaalien yhteydessä näki monien painottavan omaa luomukantaansa, esimerkiksi käyttämällä Twitterissä Luomu -nimeä etunimen liitteenä. Mielleyhtymä temppu vain, saattaisi joku miettiä. Oli sopiva ajankohta kalastella ääniä tietystä joukosta. Varmasti taustalla oli myös vakaa usko asiaan.

Kuinka moni olisi oikeasti valmis rekisteröimään nimensä Luomuksi?

Tästä kävin miettimään, mitkä muut asiat ovat sellaisia, jotka saavat ihmiset muuttamaan vapaasta tahdostaan aikuisiässä nimensä? Löytyykö yrityksen nimiä kenenkään toisista nimistä? Tervehtiikö tulevaisuudessa opettaja reippaita ekaluokkalaisia Keijo Geenimuuntelu Virtasta, tai Teppo TTIP Toivosta? Mikä muu asia herättää niin voimakkaita tunteita, että se otetaan jopa viralliseksi nimeksi? Joensuusta tiedän ainakin yhden tapauksen, Jussi Wihonen. Hän yritti pitkään saada nimensä muutettua Aleksi, jotta viranomaiset eivät olisi voineet puuttua hänen silloin kovasti mainostamaan ALE Wihonen kauppansa nimeen (en ole vähään aikaan kaupan ohi ajanut, jossain kohtaan oli muutettu LE! Wihoseksi) ALE sanaa kun saa mainonnassa käyttää vain enintään kaksi kuukautta kerrallaan. Omistautumista parhaimmillaan, totisesti. Ja nyt jos milloin sille on kysyntää.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jussi

Luomua saarilla, kokemuksia maailmalta osa 3

Taas on lennelty ja tutustuttu mailman eri kolkkiin. Työn ehdoton hyvä puoli on se, että se kuljettaa mitä erikoisempiin paikkoihin. Kevään aikana olen päässyt ihmettelemään pieniä saaria Atlantin valtamerellä, Islantia ja Färsaaria. Kerrassaan silmiä hiveleviä ja satumaisen kaunita maisemia.

Akureyrin kylä Islannissa

Akureyrin kylä Islannissa

Islannissa ollaan hyvin ylpeitä maan omasta ruuan tuotannosta. Keskustellessa paikallisten kanssa, käy nopeasti ilmi, että ”made in Iceland” on kansallisylpeys ja siitä ei tule sen enempää kysellä saatikka ihmetellä. Yksinkertaisesti  Islantilaiset kasvikset ja juurekset ovat maailman parhaita ja melkeimpä luomua, sillä torjunta-aineita ei juurikaan käytetä. Kysellessä paikallisilta, että ostatteko luomutuotteita ovat he hetken aikaa hiljaa, tuumivat tovin ja toteavat sitten että tottakai – ”Made in Iceland – Islantilaisia tomaatteja ja kurkkuja”.

Kyllä Islannista löytyy myös useampi luomu ruokaa myyvä ketju, kuten Lifandimarkadur  ja Heilusid. Jälkimmäiseen ketjuun pääsin tutustumaan Akureyrissä, Islannin pohjoispuolella. Kauppias kertoi, että pienen kaupungin Akureyrin noin 17000 asukasta on löytänyt kaupan ja vakituiset asiakkaat käyvät siellä lähes päivittäin. Kauppa sijaitsi ostoskeskuksessa ja oli mukavasti näkyvillä. Vaikkakin kauppa oli pieni ja hyllyt lähellä toisiaan, löytyi sieltä lähes kaikkea päivittäisruokatavaraa sekä kosmetiikkaa. Positiivinen ongelma oli se, että tuoretuotteet tuppaavat loppumaan hyllystä nopeasti ja toimitukset ovat vain kerran kaksi viikossa.

Pieni luomupuoti

Pieni luomupuoti

Tiivis tunnelma kaupassa

Tiivis tunnelma kaupassa

Teetä ja sympatiaa

Teetä ja sympatiaa

Reykjavikista löytyy myös sama ketju, ja useampikin myymälä. Vilkkaan kauppakadun varrella sijaitseva liike oli myös mielyttävä tuttavuus. Siellä oli oma mehubaari ja liikkeen yläkerrassa myös kehuttu luomukasvisruokaa tarjoileva ravintola. Valitettavasti oma aika ei enää riittänyt, jotta olisi päässyt herkuttelemaan mutta niinhän sitä sanotaan, että jotain on hyvä jättää seuraavaa kertaa varten. Minä jätän tämän.

Reykjavikin luomukauppa ja luomuravintola puodin yläkerrassa

Reykjavikin luomukauppa ja luomuravintola puodin yläkerrassa

Hintatasosta täytyy mainita, että se oli kyllä verrattain korkea. Tämä toki ei ollut mikään yllätys, sillä tuleehan suurin osa tuotteista valtameren yli rahtina ja se väistämättä nostaa tuotteiden hintaa.  Mutta paikallisille tämä ei tuntunut olevan niin suuri kysymys, luomu on pikemminkin terveys ja arvovalinta, johon hinta ei niin paljoa vaikuta.

Kevään toinen työmatka suuntautui Färsaarille, Torshavniin. Mietin kovasti alkuun, että mahtaako sieltä löytyä luomua lainkaan mutta toisin kävi. Saarethan ovat osa Tanskaa ja Tanska on luomun luvattu maa ja tuleehan merkki Urtekram myös Tanskasta. Joten paikalliset supermarketit notkuivat Urtekramin luomua, jota kateellisena vierestä ihailin.

Luomu heraa

Luomu heraa

Jauhohylly pursui luomua

Jauhohylly pursui luomua

Urtekramin murot

Urtekramin murot

Färsaarten ehdoton ylpeys oli lampaat, joita tuotetaan lähes eniten maailmassa. Onhan saarilla enemmän lampaita kuin ihmisiä. Pääsinpä myös itse maistamaan saarten omaa lammasta ja voipi sanoa, että en ihan hetkeen ole syönyt mitään näin hyvää. Vaikka tietysti oman äidin pääsiäslammas on mailman parasta ja sille ei kilpailijaa löydy edes ”lammassaarilta”.

Torshavnin lampaat

Torshavnin lampaat

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomumaailma, Mari

Hollantilaiset luomumarkkinat, kokemuksia maailmalta osa 1

Olin työmatkalla Utrechtissa Hollannissa tammikun alussa ja ilokseni huomasin, että hotellini edessä oli tori ja siellä luomumarkkinat. Voisiko enää käydä parempi tuuri? Harmikseni minulla oli mukana vain käsimatkatavat eli yksi laukku, joten mukaan ei mahtunut kaikkea mitä mieli tahtoi.
wpid-wp-1424103832743.jpeg
Torilla myytiin kaikkea mahdollista. Olin aivan haltioissani, sillä Turussa ei ole lainkaan  luomumarkkinoita torilla. Toki kotikulmilta luomua löytyy mutta tälläinen idyllinen tori tapahtuma oli kerrassaan hurmaava. Onhan Hollanti yksi Euroopan luomumaita, joissa sen myynti kasvaa kovaa vauhtia.

katuvilinää2

Luomumarkkinoilla oli ihana huomata, miten paljon on erilaista valikoimaa. Yksi koju myi leipiä, patonkeja, sämpylöitä ja leivoksia. Toisella kojulla oli vihanneksia, juureksia ja kasviksia. Kolmannella kojulla oli sieniä ja sen vierellä monta metriä luomusuklaata. Saatikka sitten juustokojua, munia, ja kalaa.

sieniäjuureksia

Itselle silmiä avaava kokemus oli jutella luomulihan myyjän kanssa, joka toimi myös oman lihatilansa teurastajana. Juuri teurastetun, tuoreen naudan ja sian liha oli hyvin edullista verrattuna meidän hintoihimme Suomessa. Toki jo lihan tarjonnan määrä ja sen vertaaminen kotimarkkinoille oli hämmentävää. Tavallisesti kotimarketista saa jauhelihaa, naudanlihaa ja paistipalaa suikaleena mutta eipä juuri muuta. Tämä Hollantilainen luomulihan tuottaja oli myös jalostanut tuotteitan kuluttajalle mieluisaan muotoon. Oli jauhelihaa, paloja, suikaleita, ribsejä, tartar pihvejä, lihapullia ja nämä sekä nautana, possuna ja kanana.

teurastajan kärry

Suosittelen kaikkia lämpimästi piipahtamaan markkinoilla  jos tie vie Utrechtiin Hollantiin.Tämä oli voimauttava kokemus ja halu puhua ja jakaa kokemuksia luomusta täällä  kotosuomessa vain kasvaa.

katuvilinää 1

Kukat hollanti

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomumaailma, Mari

Tunnen syyllisyyttä, joten syön luomua

Ainakin, jos on uskominen viime sunnuntaina TV1:n iltauutisissa haastateltua psykologia, jolta tiedusteltiin Helsingin messukeskuksessa I love me 2014 –tapahtuman yhteydessä, miksi  ekologisesti tuotettujen elintarvikkeiden ja tuotteiden kysyntä on kasvanut. Ja miksipä emme uskoisi.

Kaikkien meidän on pakko kuluttaa jotain. Tietoisuus muun muassa kuluttamisen aiheuttamasta ympäristörasituksesta hiilijalanjälkineen on ”ajanut” kuluttajat tilanteeseen, jossa kuluttaminen aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Tämän vuoksi yrityksiltä on alettu vaatimaan kestävän kehityksen periaatteita noudattavia toimintatapoja. Kuluttaja voi todella vaikuttaa valinnoillaan! Ainakin rapakon takana muuttuneet kulutustottumukset ovat aiheuttaneet sen, että suuret firmat vaihtavat esimerkiksi GMO-raaka-aineita luomuun.

Huono omatunto voi tietenkin olla hyvä motivaattori, joka saa aikaan sen, että omat kulutustottumukset nostaa pöydälle, ja käy miettimään, mitä kannattaisi ehkä tehdä toisin, jotta voisi kuluttaa hyvin mielin (jos hyvä mieli ajatellaan lopulliseksi kuluttamisen päämääräksi). Muutos tapahtuu siis täysin itsekkäistä syistä. Tämä ei ole negatiivinen asia, vaikka se ensikuulemalta siltä vaikuttaisi. Muutoshan lähtee aina itsestä, ja esimerkiksi äkkiseltään koko maailman pelastaminen voi tuntua liian isolta hommalta. Kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan on todettu myös tutkimuksissa (esim. Kareklas ym. 2014) olevan se tärkein tekijä, joka vaikuttaa muun muassa luomuruoan kulutukseen. Tämän saattoi todeta myös sunnuntain uutislähetyksestä: haastateltu rouva myönsi, että omaan terveyteen liittyvät asiat ovat ensimmäisenä mielessä, ja vasta sitten esimerkiksi eläinten hyvinvointi tai puhtaampi luonto, kun puhutaan syistä, miksi luomuruokaa ostaisi. Erityistä luomuruoassa todella on se, että sen kulutukseen liittyy myös aito huoli ympäristöstä (Kareklas ym. 2014).

Tunnistan ajattelumallin tutuksi myös meidän perheen osalta. Ruoan tuotannon keskittyminen, luopuminen turhista torjunta-ainejäämistä, ja eläinten elinolot ovat seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet päätökseen siitä, mistä kohtaa elintarvikkeen kaupasta ottaa, ja myös mistä sen ostaa. Vaikka haluaisi ehkä tehdä toisin, esimerkiksi Helsingissä ei välttämättä ole helppoa lähteä kaupungin toiselle puolelle varta vasten ostamaan luomutuotetta, vaan tuotteiden on oltava lähellä. Muun muassa tämän seikan eräs haastateltu sunnuntain uutisissa totesi. Vaiva ei välttämättä ole yhden tai kahden tuotteen arvoinen.

Miten luomutuotteita sitten voisi pidemmänkin matkan päästä saada? Perheellisenä olemme huomanneet, että esimerkiksi retki luomutilalle on hauska koko perheen ”juttu” ja tekee esimerkiksi lauantaista erityisen päivän. Taapero tykkää myös katsella hevosia, lehmiä ja possuja yli kaiken. Ja kivahan niiden touhuja on aikuistenkin ihmetellä. Teemme usein retken muun muassa Kaarlejoen luomutilalle, josta saa ihan parasta gluteenitonta leivontajauhoa leipiin. Tuorekasvikset, luomulihat, raakamaito, murot, riisit ja ym. kuuluvat tietenkin valikoimaan myös. Kaikkea mitä viikoksi voisi tarvita.

Luomu voi siis olla ihan vain yksinkertaisesti hauska retki, ilman huonoa omaatuntoa.

Kaarlejoen luomukauppa

Kaarlejoen luomukauppa

LÄHTEET:

Kareklas, I. – Carlson, J. R. ­– Muehling, D. D. (2014) “I Eat Organic for My Benefit and Yours”: Egoistic ad Altruistic Considerations for Purchasing Organic Food and Their Implications for Advertising Strategists”. Journal of Advertising. Vol. 43 (1), 18–32.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aitoa ruokaa, Jussi, Luomumarkkinat

Elintarviketeollisuuden kauhistus

Tänään oli YLEn Aamu-TV:ssä puhetta ruokahävikistä ja siitä, kuinka sitä voisi vähentää. Suomalainen heittää keskimäärin 24 kiloa ruokaa roskikseen vuodessa. Tosin eriäviäkin mielipiteitä ruokahävikin merkityksestä löytyy ja onko edes tarvetta käyttää resursseja sen vähentämiseen.

Mutta takaisin aamuun. Keskustelussa korostettiin muun muassa sitä, miten meidän pitäisi ottaa taas kaikki aistit käyttöön arvioidessamme, onko elintarvike vielä syöntikelpoista. Parasta ennen -päivämäärä ei aina kerro koko totuutta. Ne ovat olemassa vain siksi, että niiden täytyy säädösten mukaan siinä olla. Näkö-, haju-, ja makuaisti kuitenkin kertovat sen, kuinka oikeassa kyseinen päivämäärä on. Esimerkiksi maito- ja lihatuotteiden viimeinen käyttöpäivämäärä voi venyä paljon parasta ennen -päiväyksen yli riippuen siitä, milloin raaka-aine on tullut tuotantolinjalle, ja onko esimerkiksi liha ollut puolta vuotta pakkasessa ennen sen jatkojalostamista.

Ehkä tärkein asia, mikä keskustelussa kävi ilmi, joka johtaa ruokahävikkiin, on tuotteiden hamstraus jääkaappiin. Aina ei muisteta mitä kaikkea kaapissa jo on. Aikaisemmin ostetut jogurtit tai kasvikset jäävät jääkaapin perukoille ja ne huomataan vasta sitten, kun home on vallannut tuotteet. Samoin ruokaa, jota on tehty liian paljon, voi joutua roskikseen, jos uutta tehdään ennen kuin vanha on syöty pois. Kuinka sitten hävikkiä voisi pienentää, joka on muun muassa Euroopassa puolen miljardin ongelma?

Omasta kokemuksestamme olemme huomanneet, että suhtautuminen ruokaan on muuttunut luomuruokaan siirryttyämme. Hyvin harvoin tarvitsee mitään heittää roskikseen, lukuun ottamatta kasviksia jotka ovat juuri sinne jääkaapin pohjalle jääneet. Olemme miettineet, mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että ruoka päätyy lautaselta suuhun eikä roskikseen.

1) Arvostus ruokaa kohtaan

Luomuruoka on hieman kalliimpaa kuin muu, joten siihen ei ehkä suhtaudu niin välinpitämättömästi. Mielestämme melko luonnollinen tapa vähentää ruokahävikkiä. Kotikasvatus on vaikuttanut tähän myös. Lapsuudenkodissa opetettiin, että ruoalla ei saa leikkiä ja jos jotain jää yli, se laitetaan jääkaappiin ja syödään seuraavana päivänä.

2) Maukkaus

Kyseinen ruoka vaan on paremman makuista, joten se mikä tulee ostettua, tulee myös syötyä.

3) Pakastus

Ruokaa on järkevää tehdä isompi satsi kerralla. Kun osan pakastaa, sieltä saa nopeasti arkiruoat lämmitettyä, jos viikko on niin hektistä, ettei iltaisin uusia ruokia ennätä tekemään.

4) Suunnittelu

Edelliseen kohtaan liittyen, kun ruokaostokset ja viikon ruokalistan suunnittelee etukäteen, ylimääräistä ei tule ostettua ja kaupassa käyntiin ei kuluta turhaa aikaa eikä rahaa. Tämä on toiminut meidän perheellä jo useamman vuoden ajan.

5) Ruokabudjetti

Onko sinulla käytössä ruokabudjetti? Tämä on ehkä yksittäisistä keinoista paras, millä voi turhan ostoa välttää. Kun ei  käy turhaan kaupassa, eikä osta liikaa, ei ole mistä heittää pois (tämä tosin voi kauhistuttaa elintarviketeollisuutta). Luomuruokaan siirryttyämme ruokakorista on jäänyt kaikki sellainen turha pois, mitä ilman pärjää varsin hyvin, ilman kärvistelyä tai tunnetta, että jostain on joutunut luopumaan. Muutos sai meidät haastamaan ajatteluamme ja miettimään, mitä oikeasti tarvitsemme.

Kiteytettynä voisin todeta, että kolme ässää toimii hyvin ruokahävikkiä pienennettäessä: suunnittelu, suunnittelu ja suunnittelu.

Miltä sinun jääkaappisi näyttää?

image

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aitoa ruokaa, Budjetti, Säästäminen

Viljelypalstan kaipuu, osa 4

”Nuo joutavat kesäiset päivät, jotka verkkaalleen lipuvat ohitsemme. Kumpupilvien muodostamat kauniit kuviot taivaanrannassa antavat mielikuvituksemme lähteä vaetamaan. Vaan, joutavuus lienee kaukana, kun arkinen aherruksemme on alkanyt pikkuisten kasvilapsostemme luona. Voi viljelypalsta minkä teitkään, tuodessa meille kitkemisen riemun.

Farmilla kasvaa ja vihertää

Farmilla kasvaa ja vihertää

Sietää olla varovainen ja tarkka, toimittaessa kitkijän virkaa viljelypalstalla. Erityisen tärkeä on huomioida etteivät nämä kaksi, rikkakasvi ja kasvilapsi, sekaisin mene. Ovathan ne tyystin erilaiseen tarkoitukseen suunniteltu. Tarkoin varjelemme perunoiden, härkäpapujen vartta, jotta vesiheinä ja juolaheinä ei siellä kasvaisi. Saatikka tuo viljelypalstan valeruhtinas ohdake, joka pisteliään itsevarmasti pyrkii nousemaan juuri sinne minne sen ei kuulu tappuraansa laittaa. Mielessämme pohdimme, mihin seikkailuun olemmekaan oikein antautuneet?

Satoa havaitavissa, kyssäkaali pyöristyy lupaavasti

Satoa havaitavissa, kyssäkaali pyöristyy lupaavasti

Nauris ja sen varhempilajike kaskinauris nostavat lehtiän jo reippaanlaisesti, samalla tuoden toisen varsin työlään toimen farmarille. Nimittäin, kohta alkaa savotta suuri, eli harventaminen. Pitää rivistä tehdä suora ja harva, ainakin niin, että naurispallot mahtuvat kasvamaan. Samoin uljas punajuuri ja kyssäkaali vaativat rivinsä harvennuksen. Sikäli, kun olimme syrjäsilmällä seuranneet niin kaikki multavaan äitimaahan laitetut siemenet olivat itäneet vauhdin hurma sirkkalehdissään.

Vaan eipä saa jouten olla kesänfarmari. Ahkerin mielin siis käymme kohti työnvoittoa, kitkemisen ja harventamisen riemunkoittoa.”

Salaatti jo valmista pöytään

Salaatti jo valmista pöytään

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viljelypalsta, Viljelypalstan kaipuu