Aihearkisto: Puhdas ruoka

Kasviksia kahvipöytään? Suklaiset kesäkurpitsamuffinit

Kesän kahvipöydän parhaita herkkuja ovat muffinit tai muffinssit tai kuorrutuksella kuppikakut.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Loman viimeisellä viikolla on perheen emännällä ollut aikaa leipoa, mistä muu perhe on ollut tietenkin mielissään. Ja muutama sukulainen myös.

Luomukesäkurpitsainen pataleipä osoittautui menestykseksi, joten tämä kannusti kokeilemaan miten kesäkurpitsa taipuu makeisiin leivonnaisiin. Nyt onkin uusille kesäkurpitsaresepteille huutava tarve, koska se on juuri nyt parasta, palsta pukkaa niitä enemmän kuin ennättää pannulla paistamaan ja sitä saa kaupastakin edulliseen hintaa, jos ei ole tänä vuonna sattunut omalle maalle kesäkurpitsaa laittamaan.

Ja kas, kesäkurpitsoista todellakin saa laitettua muutakin kuin viipaleita pannulla tai juustolla uunissa.

Suklaiset luomukesäkurpitsamuffinit (gluteeniton)

1 luomu kanamuna
1 dl luomu sokeria
4 dl luomu kesäkurpitsaraastetta
100g luomu tummaa suklaata
50g luomuvoita
1 dl luomukermaa
3 dl gluteenitonta jauhoa
1 dl luomu kaakaojauhetta
0,75 dl luomu kaurajauhoa
1 tl soodaa
1/2 leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria

Raasta yksi keskisuuri kesäkurpitsa ja älä unohda puristaa sitä kuivaksi pyyhkeen avulla. Vettä lähtee pois melko reippaasti.

Voit katsoa kuvan täältä.

Sekoita muna ja sokeri ja lisää kesäkurpitsaraaste. Sulata voi ja lisää se taikinaan. Lisää lopuksi kuivat aineet joukkoon. Raasta tumma suklaa tai paloittele se veitsellä rouheeksi ja lisää lopuksi taikinaan. Jaa taikina muffinivuokiin.

Tästä taikinasta tuli 18 kpl pientä muffinia ja uskoisin, että jos tekee kokoa ”amerikan muffinit”, tulee niitä 12 kpl.

Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Suklaakurpitsamuffinssi1

Mitä kesäkurpitsamuffineista sitten tuli?

Alkuvaikutelma muffineista oli että ”Hetkinen. Missä se kesäkurpitsa on?!” Muffineista tuli suussa sulavan kuohkeita ja todella suklaisia (tai ehkä leipuri halusi varmistaa, että kaikki näistä pitävät ja jätti tarkoituksella pieniä suklaasattumia joukkoon 🙂 ).

Näytti melkein siltä, että kesäkurpitsa hävisi valmiissa muffinissa melkeinpä olemattomiin ja onkin vaikea uskoa, että näihin suklaisiin herkkuihin upposi yksi kesäkurpitsa!

Ja näin saatiin huomaamatta ujutettua kasviksia kahvipöytään 🙂

Suklaakurpitsamuffinssi

 

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Puhdas ruoka, resepti, ruokaohjeet

Arkiruuan riemuvoitto eli kompaktit luomukesäkurpitsapihvit

Joskus asiat onnistuvat aivan vahingossa ja niistä iloitsee sitäkin enemmän. Näin kävi arkiruoka kokeilussa, kun mietin mitä voisin tehdä oman maan luomukesäkurpitsasta. Olemme onnistuneesti saaneet jo kymmenkunta kesäkurpitsaa omaan pöytän farmilta ja ihan rehellisyyden nimissä, ei kyllästytä yhtään.

Bring me more zucchini!

Kompaktit luomukesäkurpitsapihvit

1 luomukesäkurpitsa
1 pkt luomu kikhernettä (go green pkt)
2 luomu kanamuna
2 dl luomu maissijauhoja
1 dl gluteenitonta korppujauhoja
2 rkl luomu aurinkuivattu tomaatti suikaletta
1/2 luomu kasvisliemi kuutio
Loraus luomukermaa

Pilko kesäkurpitsa pieniksi palasiksi. Laita kaikki tehosekoittimeen ja sekoita massa tasaiseksi. Taikina jää aika löysäksi mutta kypsyy hyvin kasaan uunissa. Lämmitä uuni 225 astetta. Nostele lusikalla taikinasta uunipellille leivinpaperin päälle pihvejä. Itse laitoin 9 pihviä pellille ja tästä taikinasta riitti 2 peltiä eli 18 pihviä.

Kompaktit kesäkurpitsapihvit

Kompaktit kesäkurpitsapihvit

Perheen pieni tehopakkaus söi samointein kaksi isoa pihviä ja kiljui riemuissaan…

”Äiti, ihan järkyttävän hyvää!”

 

7 kommenttia

Kategoria(t): Mari, Puhdas ruoka, resepti, ruokaohjeet

Jos pitäisi valita yksi tuote luomuna, olisi se tämä.

Mikä on SE juttu kesässä mitä odotatte? Toisilla se voi olla mökkeily ja aamu-uinnit raikkaassa järvivedessä. aamu-usvan vasta häipyessä, toisilla perheautomatka läpi Suomen sukuaisten luokse. Meidän kesäjuttu on nyt. On taas käsillä SE vuoden verran odotettu aika. Pellot punertavat ja vesi herahtaa kielelle jo pelkästä ajatuksesta laatikollisesta tai parista takapenkillä. Muu maa mustikka ja niin edelleen.

Kyllä, nyt syödään mansikkaa niin, että napa rutisee.

DSC_2124[1]

Mutta hetkinen. Onkohan niin järkevää syödä mansikkaa?
Amerikassa Environmental Working Group -ympäristöjärjestö julkaisee vuosittainen listaa 12 vihanneksesta ja hedelmästä, jotka sisältävät eniten pestisidi- eli torjunta-ainejäämiä. Listan kärkipaikalla on useana vuonna peräkkäin ollut omena ja hyvänä nelosena tuli vuonna 2015 mansikka. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

What’s on my food -sivuston mukaan mansikassa on jäämiä 45 torjunta-aineesta mm. syöpää aiheuttavia ainesosia, hedelmällisyyteen ja hormonitoimintaan vaikuttavia sekä mehiläisille myrkyllisiä aineita. Eniten jäämiä löytyy sienitautien ja homeen torjuntaan käytetyistä torjunta-aineista. Luomumansikasta ei tietysti tutkittuja aineita löytynyt. Tässä kohtaa voi käydä mielessä, että mitähän nämä torjunta-aineet tekevät ympäristölle, ihmisille, jotka levittävät niitä, tai ihmisille, jotaka asuvat viljelysten lähellä?

DSC_2125[1]

Tietysti isossa maailmassa tehdään mitä vain, mutta eihän nyt meillä kotomaassa. Kotimainen viljely kun on lähes yhtä kuin luomua, kuten MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila taannoin Suomi Areenalla Sipe Santapukin vieressä mainitsi.

”Meillä käytetään useita kasvinsuojeluvalmisteita eli rikkakasvien torjuntavalmisteita, homeentorjunta-aineita ja tuholaistorjuntaruiskutuksia.”
-Mansikan viljelijä Ylen uutisjutussa ( 27.6.2013)

Evira taaseen tarkastaa säännöllisesti eri torjunta-aineiden määriä mansikasta:

”Mansikoiden kasvinsuojeluainejäämiä tutkitaan Suomessa joka vuosi joitakin kymmeniä näytteitä. Näytteitä otetaan eri puolilta Suomea. Mansikka on siinä mielessä tyypillinen tutkimuskohde, että viljelyllä käytetään monia eri tehoaineita sisältäviä torjunta-aineita ja jäämiä havaitaan usein.”

Eviran mukaan kotimaisissa marjoissa ja vihanneksissa on harvoin sallittujen enimmäismäärien ylityksiä. Sallituissa rajoissa olevia pieniä määriä jäämiä löytyy kuitenkin eniten mansikoista ja omenoista. Siis aivan kuten ison maailman Dirty Dozen listaa katsottaessa. Lapset altistuvat jäämille enemmän suhteessa painoonsa, joten Evira suosittelee käyttämään kotimaisia tai EU:ssa viljeltyjä tuotteita. Kiinnostavaa olisi tietää, ovatko käytetyt torjunta-ainemäärät pienempiä Suomessa. Sitä vertausta en löytänyt, mutta joku sellaisenkin on varmasti tehnyt?

Onko sitten järkevää tieten tahtoen syödä tuotetta jossa jäämiä todistetusti on? Meidän mielestä ei ja tämän perusteella on meidän valinta osunut jo muutamana vuonna peräkkäin luomumansikkaan. On ollut ilo havaita, että perheemme ”martta”, joka on aikaisemmin saanut jo kahdesta mansikasta tarpeekseen suun kutinan vuoksi, ei saa näitä oireita luomumansikasta. Onpa makuakin kehuttu hyväksi. Eipä leikki-ikäinenkään tunnu mansikoista saavan tarpeekseen.

Torjunta-aineille on keksitty Suomessa myös vaihtoehtoja, kuten voitte Luomua. Ilman muuta. -sivulta lukea. Tuolta löydätte myös listan tiloista, joissa luomumansikkaa myydään. Kaikenkaikkiaan on luomumansikan määrä 4% mansikan viljeyalasta Suomessa.

Ostamme luomumansikat lähiruokana eli pöytyäläiseltä viljelijältä Keskitalon tilalta. Haimme mansikat viime viikolla ja ne toimitettiin kätevästi ostajan kannalta Turun keskustan alueelle osana Turun yliopiston luomupiirin toimitusta. Siis jos ei autoa omista, niin se ei ole este näiden mansikoiden ostolle. Vinkkina muille, että vielä noin kuukauden ajan saa luomumansikkaa hintaan 37€ / 5kg. Nyt on pakkanen täynä mansikkaa talven varalle. Ihanaa, nyt on hyvä syy odottaa lumen tuloa ja aamupuuroa mansikoiden kera tai viikonloppuista marjaperhosta, mikä lienee ei kaukana kun säätiedotuksia katselee.

DSC_2130[1]

Mitä näistä tekisi? Tee vaikka Marttojen marjaperhonen.

Mansikkasydän

Mansikkasydän

Miten teidän perheessä mansikkaa maistuu parhaiten? Kirjoita paras mansikkaresepti kommenttikenttään. 

2 kommenttia

Kategoria(t): Luomuyritykset, Puhdas ruoka

Luomua suosivan perheen vuosi, näin se meni.

Reilu vuosi sitten elokuussa 2013 päätimme siirtyä kertaheitolla luomurukaan. Päätös siirtyä luomuruokaan tapahtui lapsen saannin myötä. Kun lapselle tuli aika valmistaa ensimmäiset soseet emme edes miettineet muuta vaihtoehtoa, kuin luomua. Pikkuhiljaa lapsen siirtyessä syömään samaa ruokaa meidän kanssa ymmärsimme, että on aika koko perheen siirtyä luomuruokaan tai ainakin niin suuressa määrin luomua suosivaksi kuin mahdollista. Tähän päätökseen meitä kannusti myös se, että lapsi oli pysynyttäysin terveenä koko ensimmäisen elinvuotensa. Ei flunssia, ei korvakipuja, ei kuumetta tai muitakaan lasten tauteja. Uskomme, vahvasti, että puhdas ruoka oli ainakin auttanut lasta pysymään terveenä ja kehittämään normaalia vastustuskykyä.

Siirtymä luomuun tapahtui kertaheitolla. Päätimme elokuussa 2013 että nyt ostamme vain luomua ja ei mitään muuta. Taisimme luovuttaa osan kaapin kuiva-aineista myös pois puhtaampien luomutuotteiden tieltä. Jälkeenpäin mietittynä olisi sen voinut tehdä hieman enemmän asteittain mutta loppupeleissä kertarysäys oli meille hyvä. Elokuusta eteenpäin, emme nähneet kaupan hyllyllä muuta kuin luomua.

Tämä vuosi on tuntunut upealle. Olemme olleet kiihkeitä saarnaajia vuoden varrella ja kenties tässä emme vielä ole osanneet rauhoittua ja seestyä. On ollut haastavaa huomata, että muuta eivät ole nähneet tarvetta siirtyä luomuun samanlaisella kertarysäykselle kuin me. Suosittelen kuitenkin sen kokeilua kaikille, edes yhden kuukauden ajan. Tai ostamaan joka viikko yhden tuotteen enemmän luomua. Nythän luomuun tavallinen perhe käyttää vuodessa noin 37€.

Yksi oikein mukava ja helppo tapa lisätä luomun käyttöä on ollut ”luomulauanti”, jolloin lisätään luomu elintarvikkeiden käyttöä parhaan mukaan. Luomulauantai näkyy ja kuuluu myös somessa esim. facebook ryhmnä, johon kuka vaan asiaan innostunut voi liittyä.

Meillä on ollut ennen luomuruokaan siirtymsitä kuukauden ruokabudjetti tavoitteena 400€. Tämän pitäminen ei ole täysin toteutunut vuoden aikana ja emme kyllä tätä aivan odottaneetkaan. Vuosi sitten elokuussa budjetti ylittyi 40€ euroa ja pitkään tämä olikin verrattain pysyvä tila. Olemme tulleet tulokseen, että ilman juhlia ja erityisiä tapahtumia kuukaudessa on mahdollista pitää tuo ruokabudjetti, sillä 40€ ylityksellä. Ruokabudjetin pitoa on myös auttanut viljelypalsta, jolla viljelimme kesän 2014 omiin tarpeisiin niin perunoita, kesäkurpitsaa, härkäpapuja, papuja, porkkanaa, lanttuja, kyssäkaalia ja punajuurta. Satokuukausina ruokabudjetti jäi jopa alle 400€,kun omaa satoa on syöty runsaasti. Toisaalta ruokabudjetin pysymisessä on helpottanut niin ruokalistan teko kuin viikon tehtävine ruokien suunnittelu etukäteen.

Suurin muutos kuitenkin on ollut siirtyminen kasvisruokavalioon. Emme ole täysin kasvisruokavaliolla mutta kuukaudessa syömme vain pari kertaa lihaa. Tähän selvästi syynä on ollut luomulihan hinta. Tosin, se on sanottava, että esimerkiksi kokonainen luomukana on kilohinnaltaan usein halvempaa kuin maustamaton broilerin rintafile. Toisaalta olemme myös nauttineet siirtymisestä aitoon slow foodiin. Kanakeiton tekemiseen menee mukavasti koko lauantai ilta mutta mikä voisi olla parempaa kuin pitkään haudutettu keitto itsetehdyllä kanaliemellä. Mukavaa on myös se, että perheen taapero leikkii mielellään äidin kanssa keittiössä ruuan tekoa. Milloin vatkaa pikkukulhossa onia sotkotuksiaan tai pyyhkii pöytiä keittiörätillä. Tärkeintä, että olemme yhdessä.

Vaihtaisimmeko enää takaisin? En usko, että pystyisimme enää vaihtamaan luomusta pois. Yksistään luomuruuan maku on niin paljon parempaa, että sitä ei vaihtaisi missään nimessä pois. Myös tunne siitä, että on tehnyt eettisesti kestävämmän valinnan tuntuu tässä kulutusyhteiskunnassa hurjan hyvälle. Kun ostamme suoraan tilalta näemme, mistä ruoka tulee ja kenelle rahat menevät. Ruoka ja sen tuottajat saavat kasvot. Yllätyksenä on tullut myös se, että lihaa en kaipaa lainkaan. Aiempaa broilerisuikalekastiketta ei ole ikävä.

Mihin tästä seuraavaksi? Uskon, että pyrimme löytämään enemmän tuottajia, joilta ostaa suoraan tuotteita tilalta. Halu vähentää välikäsiä ruuan tuotannossa on kova. Uskon myös, että kulinaristiset taidot kasvisruuan keittiössä kasvavat ja näin uudet ruuat ja maut taas osaltaan valtaavat keittiötämme. Näen myös, että ymmärrys satokaudesta ja sesonkituotteista kasvaa ja näin on myös helpompi säästää ruokakuluossa, kun ostaa sitä mikä on kulloinkin sesongissa. Luomuruokaan siirtyessä olemme myös siirtyneet pikkuhiljaa kohti ekologisia pesuaineita, jotta kemikaalikuormitus luontoon osaltamme vähenisi .Kokonaisuudessaan ekologinen ja eettinen kuluttaminen on tullut meidän perheessä jäädäkseen.

image

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aitoa ruokaa, Budjetti, Ei kategoriaa, Luomu ruoka, Puhdas ruoka, Ruokalista, Säästäminen

Karhu suosittelee: Lempisten luomuomenat

Vuosittain listataan niin sanottu ”likainen tusina”, jossa esitellään ne kasvikset ja hedelmät, joissa on eniten torjunta-aineita.  Onkin arvioitu, että vaihtamalla nämä kaksitoista ainesta luomuun, voidaan saatua torjunta-aine määrää vähentää jopa 80%. Likaisen tusinan kärkipäässä ovat makeat ja punaiset eli kaksikko omena ja mansikka. Omena on pitänyt kärkipaikkaa listalla neljä vuotta peräkkäin!

Omenasta on löydettu jopa 47 eri torjunta-ainetta. Se määrä kuulostaa aika hurjalle. Omenasta voidaan löytää torjunta-ainejääminä eri karsinogeenejä, hormonitasapainoon vaikuttavia aineita,  neurotoksiineja, lisääntymiseen vaikuttavia aineita ja mehiläisille vaarallisia myrkkyjä. Suurin osa muun muassa omenan C-vitamiinista ja kuidusta ovat kuoressa ja siksi omenaa ei kannata kuoria. Mutta mitä tehdä, jos kuoressa on myös suurin osa myrkyistä, johon ei pelkkä vesipesu riitä ja aina ei viitsisi etikkaliemellä ja juuresharjalla käydä jokaista omenaa pesemään?

Onneksi tälle on kuitenkin hyvä vaihtoehto eli luomuomena. Kuoret voi syödä huoletta ja mikä yllättävintä, ne myös maistuvat omenalta! Moni kertoo myös saavansa allergiaoireita ei-luomuomenoista, mutta luomuomenat taaseen sopivat hyvin.  Saman olen todennut myös minä. Voin syödä luomuomenoita, mutta ei-luomuna saan niistä vatsavaivoja.

Kävimme juuri aivan ihanalla Lempisten luomuomenatilalla Pohjois-Karjalan Kontiolahdella.  Tilalta saa itsepoimia omenoita suoraan puusta, tai ostaa valmiina poimittuna. Täytyy kuitenkin todeta, että itsepoimintana hinta on verrattain edullinen 1,50 €/kg. Kaupassa saa hakemalla hakea edes 3 euron kilohintaa ja usein hinta kohoaa 3,5 €/kg.  Lisäksi tilan kaunis miljöö ja omenatarha omenoista notkuvine puunoksineen hivelee silmää ja esteettistä mieltä.

Lempisten luomuomenapuu

Lempisten luomuomenapuu

Poimimme mukaan reilut 13 kg luomuomenoita, erilaisia kaneliomenalaatuja ja kestävää syysomenaa. Tilan omaa omenaa tuli myös mukaan.  Ostimme myös aivan tavattoman hyvää pastroitua omenatuoremehua, joka säilyy erittäin hyvin. Edellisenä syksynä ostimme myös  mehuja talven varalle ja kyllä oli ihana juoda viimeinen omenamehu toukokuussa.

Tilalta saa myös ostaa omien mehiläisten hunajaa, joka todistetusti on myös kelvannut karhuille (kts. alla oleva kuva). Ehta oikea karhu vieraili tilalla syöden osan hunajasadosta. Edellisenä vuonna karhulle maistui myös omenat! Ei ole suotta paikan nimi Kontiolahti!

karhu

Lempisten luomuomenatilan karhuvieras 12.8.2014

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jussi & Mari, Luomuomena, Luomuyritykset, Puhdas ruoka

Aitoa ruokaa etsimässä

Ulkona paistaa keväinen aurinko kirkkaalta taivaalta. Silti aito ruoka on saanut minut jäämään hetkeksi koneelle, ja kirjoittamaan tämän jutun. Niin tärkeänä pidän aihetta, ja toivottavasti pidät sinäkin.

Joskus sysäys uusien asioiden omaksumiseen vaatii havahtumisen siihen tosiasiaan, että omat päätökset esimerkiksi ruokailutottumuksissa vaikuttaa toisen ihmisen tulevaisuuteen, ihmisen, joka ei vielä voi päättää tästä asiasta. Astuminen oman navan ulkopuolelle voi joskus avata täysin uuden näkymän.

Ruokaan liittyvä keskustelu on siinä mielessä ollut hyvin mielenkiintoista viime aikoina, koska lehtijuttuja ja asiantuntijalausuntoja seuraamalla, voi hyvin helposti mennä sekaisin siitä, mitä nyt oikeastaan pitäisi syödä. Tai mitä ei pidä syödä. Kaikki ruoan ympärillä käyty keskustelu laittaa myös pohtimaan, miksi tällaisia ohjenuoria edes tarvitaan ja miksi suositukset eroavat niin paljon riippuen siitä, keneltä kysytään. Tällöin käy helposti mielessä, kenen intressejä asiantuntijat ajavat (pahoittelen skeptisyyttäni), ruokateollisuuden vai kanssaihmisten? Mikä motiivi asiantuntijoilla on puhua niin kuin puhuvat? Joskus olisi mielenkiintoista nähdä näiden asiantuntijoiden viikon kauppalasku…

Ennen kaikki oli yksinkertaista. Ruoasta ei tarvinnut pohtia, sisältääkö se jotain keinotekoista ainetta, kloonattua lihaa, geenimuunneltuja organismeja tai jotain muita yllätyksiä. Se oli lähtökohtaisesti jo luomua. Ja ruoka maistui ruoalta. Nykyisin kaikki on kaksinjakautunutta. Ruokamarkkinat ovat kahtiajakautuneet, mikä sopii tietenkin ruokateollisuudelle: on olemassa hyvä ja paha ruoka. Kahtiajako yksinkertaistaa asiat ja on helpompi markkinoida ihmisille. Onneksi olemme lähteneet tavoittelemaan hyvää ruokaa myös Suomessa, vaikka laahaammekin vielä muuta Eurooppaa perässä tässä asiassa, koska Suomalaista ruokaa on pidetty aina puhtaana, vaikka muun muassa Suomen Rehun päätös käyttää GMO-soijaa romuttaa tätä tosiasiaa.

Aidoksi luultu ruoka ei enää välttämättä olekaan aitoa.

Pienelle ihmiselle haluaa tarjota kaikkea parasta ja tärkein kasvun lähde tulevaisuuteen on se, mitä sisälleen laittaa. Tähän olemme me Aikuiset myös havahtuneet katsomalla asiaa lapsen silmin. Ruokamarkkinat ovat yksinkertaistuneet ja myrskyisä keskustelu ruoan ympärillä laantunut.

Ulkona paistaa aurinko. On hyvä päivä lähteä etsimaan aitoa ruokaa.

aurinko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Aitoa ruokaa, Luomumarkkinat, Luomuruoka, Puhdas ruoka, Syyt

Syö hyvin, voi paremmin ja pelasta maapallo?

Terveellisyydestä on tullut myyntihitti. Jos perunalastujen kyljessä lukee ”vähemmän suolaa” on se terveellistä ja kannustaa jopa syömään enemmän kuin oli alunperin aikomus. Tuote kuin tuote, terveysleimalla myyminen kannattaa vaikka todellisuudessa tuotteet saattavat olla kaikkea muuta kuin terveellisiä. Mutta mistä oikein tiedämme, mikä todella on terveellistä ja mikä auttaa meitä voimaan paremmin?

Luin hiljattain Michael Pollanin teoksen ”Oikean ruuan puolesta” ja kirjan sanoma todella pysäytti. Jäin miettimän, mitä oikeasti syömme ja miksi. Tunnistammeko enää tuotteiden raaka-aineita, voisimmeko itse tehdä vastaavia tuotteita kuin kaupan hyllyillä. Vastaus oli melko pian selvillä, ei, emme pysty. Pollan kirjoittaa osuvasti teoksessaan että, ”Älä syö mitään mitä isoäitisi ei tunnistaisi ruuaksi” viitaten sillä prosessoitujen ruokien hurjaan määrän marketeissa. Toinen ohjenuora Pollanin teoksesta on että, ”Vältä elintarvikkeita, joiden ainekset ovat A) outoja tai B) mahdottomia lausua tai C) aineksia on enemmän kuin viisi”. Tässä varmasti mainio neuvo välttämään turhan pitkälle jalostettuja elintarvikkeita, jotka eivät enää olekkaan sitä mitä ensin luulisi. Onko maito enää maitoa? Onko leipä enää leipää? Mitä oikeasti syömme?

Tässä on yksi syy siihen, miksi olemme päätyneet luomuruokaan ja ruuan itse tekemiseen. Kun ostamme raaka-aineet (jotka siis tunnistamme oikeaksi ruuaksi) itse, vältymme turhilta kemikaaleilta, lisäaineilta ja aineosilta joita ei osaa lausua ääneen. OIKEAN RUUAN PUOLESTA luomu ruoka

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ensimmäinen juttu, Luomuruoka, Puhdas ruoka, Syyt