Tavallinen reissu kauppakeskukseen. Täytyy käydä apteekissa ja hoitaa muutama muu juokseva asia. Lapsi leikkipaikalle, ja isällä olisi mahdollisuus ottaa hieman omaa aikaa. Voisi käydä katsomassa jotain paitaa… tai muita vaatteita. Mutta mieleen hiipii epäilys. Epäilys, joka jättää mieluummin oleskelemaan leikkipaikalle.
Sinulle on voinut kenties käydä samoin…
Tämän kokemuksen vuoksi kävin miettimään, voiko luomua suosiva ostella iloisesti mitä vaan?
Onneksi ilmiöön liittyviä artikkeleita on tullut viime aikoina vastaan.
Erilaisissa artikkeleissa luomukuluttaja rinnastetaan hyvin usein vastuullisen kuluttajan kanssa. Siis sellaiseen kuluttajaan, joka ottaa ostopäätöksissään ensinnäkin huomioon ostoksen sosiaaliset vaikutukset. Mistä tuote on tullut, mistä se on tehty ja kuka sen on tehnyt. Ja mitä se on tekijältään vaatinut, että juuri sinä sen voit kaupan hyllyltä ostaa. Sosiaalisesti vastuullinen kuluttaja ei muun muassa hyväksy tuotteita, joiden tekemiseen on käytetty lapsityövoimaa.
Toinen puoli sosiaalisesti vastuullisesta kuluttamisesta on ekologisuus eli mitä ympäristövaikutuksia tuotteen tekemisestä on koitunut. Jos välität tuotannon ympäristövaikutuksista, ostat todennäköisemmin kestäviä tuotteita kertakäyttötuotteiden sijaan. Tutkimuksissa on tosin havaittu, että kuluttajat, jotka kiinnittävät huomion tuotteen sosiaaliseen puoleen, vähät välittävät tuotteen ekologisesta puolesta. Ja päinvastoin.
Onneksi tämä seikka on jo muuttumassa.
Jotta voisi arvioida kuluttamisensa ekologista ja sosiaalista vaikutusta, ihmisellä täytyy olla tietoa oman kuluttamisensa seurauksista. Tämä tietysti on mahdollista vain tuotteiden osalta, joissa valmistusprosessi on läpinäkyvää. Kaikista sitä ei tietysti saa selville, vaikka miten yrittäisi. Esimerkiksi sosiaalinen puoli voi olla selvillä, mutta ekologisia vaikutuksia ei kerrota, joten miten ekologisia vaikutuksia voisi edes arvioida? Ja päinvastoin.
Mihin ryhmään luomukuluttajat sitten voisivat asettua? Voiko luomukuluttaja olla iloisesti kuluttava kansalainen?
Viimeisin kokemukseni kauppakeskuksesta sai ajattelemaan asiaa. Olisin lähtenyt katsomaan jotain halpaa treenipaitaa, mutta sitten kävin miettimään…
- missähän sekin vaate on tehty…
- mistähän sekin on tehty…
- tarvitsenko sitä ihan oikeasti…
Tulin siihen johtopäätökseen, että ostan mieluummin jonkun järkevän vaatekappaleen, jonka oikeasti haluan. Kaapista olen viime aikoina heittänyt vastaavienlaisten heräteostosten seurauksena kertyneitä vaatekappaleita ihan tarpeeksi kiertoon.
Ilmeisesti ostokäyttäytymisen muutos on väistämätön seuraus siitä, että ostoksen vaikutuksia käy tarkemmin miettimään. Ei halua kannattaa tiettyjä asioita tässä maailmassa, ja jättää näin asiat mieluummin ostamatta.
Modernissa kulutuskulttuurissa hyvä olo-tekijä on yksi merkittävimmistä kuluttamista ohjaavista tekijöistä. Hyvän olon tunne voi olla palkinto siitä, että tekee oikeaksi katsomansa ratkaisun. Hyvä olo voi tulla myös siitä, että saa ostettua jonkin uuden asian. Tai näyttämisen haluun perustuvaa kerskakulutusta, hyvän tarjouksen löytämistä tai jokapäiväistä kuluttamista, mistä ikinä kullekin tulee hyvä olo.
Joten hyvä olo–tekijä on melko varmasti läsnä teki niin tai näin.
Mutta mikä on tunne oikeasta tai väärästä valinnasta? Tässä kohtaa luulen viimeistään, että luomukuluttaja saattaa jättää muutaman euron t-paidan ostamatta. Jos ekologinen puoli on läsnä valintahetkellä elintarvikkeiden kohdalla, vaikutuksia lipsahtaa helposti ajattelemaan myös muiden tuoteryhmien osalta.
Mutta ainakin yhden hyvän puolen olen asiassa huomannut.
Viime aikoina olen viettänyt vielä enemmän aikaa lapsen kanssa leikkipaikalla.
Muuten. Olet varmaan huomannut muutamat blogiyhteistyöyrityksemme. Uutuutena Blogiyhteistyö -sivulla, päivitämme sinne tietoa mahdollisista eduista, mitä blogimme lukijoille on tarjolla, joten sivulla kannattaa vierailla vaikka nyt.
Let Me Go Organic - Luomublogi 