Maata ei ole unohdettu (ja vieraskirjoitus luomun pioneerilta)

Biisoni

Miten ihmeessä biisoni liittyy juttuun? Se selviää tekstin lopussa.

Kun haluat sijoitusneuvoja, menet luultavasti sijoitusneuvojan pakeille, etkä tähtitieteilijän, vaikka elämästä hän jotain ymmärtäisikin.

Kun autosi ilmastointi lakkaa toimimasta, menet autokorjaajalle, etkä esimerkiksi lääkärille, vaikka aivot hän osaisi korjata muitta mutkitta.

Kun haluat tietää lisää luomuviljelystä, menet luultavasti kysymään asiaa luomuviljelijältä, etkä torjunta-aineita kehittävältä kemistiltä.

Näin ainakin minusta oli järkevää tehdä, kun asia kiinnostaa. Ja keneltä olisikaan paras kysyä, kuin alan suomalaiselta pioneerilta. 

Ilmastosopimuksessa on unohdettu maa.

Näin kirjoittaa yksi Suomen ensimmäisistä luomuviljelijöistä, luomuviljelyn vuonna 1972 aloittanut, nyttemmin jo eläkkeellä oleva Seppo Lohtaja. Kaupunkilaispoika, joka pellon reunoja potkiessa sekä omaa maata hoitaessa oppi, mitä tehoviljely voi maalle tehdä.

Nykymeno on karmeaa, kuten hän asian ilmaisee.

Maa tiivistyy, mururakenne romahtaa. Hänellä on siitä omakohtaista kokemusta. Ensimmäisellä tilalla vuonna 1972, Askaisissa, oli karjaa ollut vielä pari vuotta aikaisemmin ja kohtuullisen perinteinen viljelytapa: myrkkyjä ja väkilannoitteita oli käytetty niukasti. Siellä tuli jo toisena vuonna hyviä tuloksia. Kun taas seuraavaksi Liedossa… Tilalla oli harjoitettu yksipuolista viljelyä, jossa meni neljä vuotta hyvien tuloksien saamiseen.

Ja Ruskolla.

Samoihin tuloksiin päästäkseen maata täytyi hoitaa vuodesta 1984 jopa 5-6 vuotta, ennen kuin päästiin samoihin tuloksiin kuin Askaisiin toisena vuonna. Mururakenne oli heikentynyt, pieneliötoiminta lamaantunut.

Tästä voit katsoa, mitä hyvin voiva maa tarvitsee toimiakseen. Ja kyllä, monimuotoisuus koostuu paljosta muustakin, kuin vain niistä tuholaisista.

Kun viljelijät kävivät aikoinaan aina elokuussa tekemässä peltokierroksen (Seppo toimi tuolloin Maamiesseuran johtokunnassa), yleinen vitsi olikin, että ”mitäs lannoitteita sinä tänne olet heittänyt kun noin hyvin kasvaa”. Niin, kuinka voikaan?

Paraikaa luen kirjaa Työhyvinvointi ja organisaation menestys. Yllättävää, miten paljon yhteneväisiä asioita työelämässä ja maan hoidossa on. Kun vaaditaan vaan eikä mitään anneta, kamelin selkä niksahtaa väistämättä jossain kohtaa… ehkä se on arvokysymys, että otetaanko silloin vain uusi henkilö paikalle, tai hylätäänkö viljelypelto (10 prosenttia maailman peltopinta-alasta on jo kelvotonta) ja levittäydytään muualle tekemään samaa. Ja odotetaan erilaista lopputulosta? Tämä taisi olla Einsteinin mukaan yksi hulluuden merkki… tai jos työntekijät ajetaan piippuun, tarjotaanko heille apua vai laitetaanko vain turvaverkko alle (siis Applen tehtailla Kiinassa tapahtui aikoinaan niin, että työntekijät ajettiin henkisesti niin lujille, että työntekijät tekivät itsemurhia hyppäämällä katolta alas sisäpihalle. Applen ratkaisu oli laittaa turvaverkko alle…)

Maa voisi olla ratkaisu, ei ongelma, kuten Sitran johtaja Mari Pantsar asian ilmaisee.

Tällä hetkellä ratkaisu tuntuu olevan kuin suoraan tupakkateollisuuden oppikirjasta. Tehdään tuote, joka koukuttaa, ja tehdään tuote, jolla siitä pääsee eroon (ja joka koukuttaa myös). Sama yhtiö tarjoaa ongelmat ja ratkaisut. Siis tupakka, ja sen vieroitukseen tarkoitetut tuotteet. Vähän kuin glyfosaatti, ja siitä eroon pääsemiseksi gm-teollisuus tarjoaa bt kasveja… kannattaa muuten katsoa tämä dokumentti Yle Areenasta, jos et vielä ole.

Ehkä maata ei olekaan unohdettu. Ehkä se tulee taas muotiin.

Linkin kautta pääset lukemaan lyhyen version Sepon kirjoituksesta, joka julkaistiin Ilkassa  30.12.2015.

Saimme kuitenkin mahdollisuuden julkaista kokonaisuudessaan tekstin, joka sinulle jätettiin kertomatta.

 

Pariisin ilmastosopimus unohtaa maaperän – maatalousmaiden hiipivä kuolema ja ilmastonmuutos

 

Pariisin ilmastosopimus ja IPCC  mainitsevat maaperän vain sivulauseessa. Ilmastotutkijoilla on kautta linjan jalat tukevasti ilmassa ja pää pilvissä, sillä he sivuuttavat yhden tärkeimmistä muutostekijöistä. IPCC:n tulisi suunnata huomionsa tietokonemallinnuksista reaalimaailmaan.

Kuvaavaa tilanteelle on, että Pekka Virtanen ei mainitse maaperän merkitystä  katsauksessaan Pariisin ilmstosopimuksesta Kanavassa 1/2016.

Yhdessäkään uutisessa tai katsauksessa asiaa ei ole mainittu. Turun Sanomat haastatteli 20.12.2015 kolmea Suomen huippuasiantuntijaa teemasta. Yksikään ei maininnut maaperän merkitystä. Ilmatieteenlaitoksen emeritusprofessori Juhani Rinne totesi ykskantaan: “Ei ole mitään keinoja , joilla lämpeneminen pysäytettäisiin 1,5 asteeseen.” Ilmastotieteilijät ovat edelleen samassa tilanteessa kuin Leonardo da Vinci yli 500 vuotta sitten: “Me tiedämme enemmän taivaankappaleiden liikkeestä kuin jalkojemme alla olevasta maaperästä.”

Nobelisti, akateemikko A.I. Virtanen varoitti tulevasta jo 1951

AIV eli nobelisti ja akateemikko A.I.Virtanen oli myös käytännön viljelijä 38 ha suuruisella Joensuun tilallaan 1930-luvulta alkaen. Karjatalous-lehden N:o 22 haastattelussa vuonna 1951 häneltä kysyttiin: “Mikä käsitys professorilla on siirtymisestä maassamme karjattomaan maatalouteen?” (eli yksipuoliseen viljan viljelyyn). “Maan kasvuvoiman huononeminen on kaikkein pelottavin seikka, joka koskee koko maata.”

  “Kuinka kauan voidaan mielestänne karjatonta ja nurmetonta maanviljelystä yleensä ajatella harjoitettavaksi?” “Esitän käsityksenäni, että jo viiden vuoden kuluttua voidaan odottaa selvän huononemisen tulevan esille ja kymmenen vuoden kuluttua tilanteen muuttuvan peräti vaikeaksi.”

Maatalouden keskisadot ovat noista ajoista yli kaksinkertaistuneet. Erehtyikö AIV siis? Ei erehtynyt!

Muutos on vaatinut väkilannoitteiden käytön kymmenkertaistamisen eli hyötysuhde on erittäin alhainen. 1950-luvun alussa maatiloilla elettiin vielä hevosaikaa ja peltoja muokattiin jopa risukarhilla. AIV:n ennustama viljelyn vaikeutuminen peittyi teknisen kehityksen alle: 1950-luvun traktorit painoivat vielä alle tonnin, 60-luvun alle kaksi tonnia, 70-luvun 2,5 tn ja 80-luvulta alkaen jo 3-4 tonnia ja nykyisin 4-6 tn. 80-luvulta alkaen traktorit ovat kynnön vaikeutumisen myötä muuttuneet nelivetoisiksi. Puimureiden painon kehitys on vastaava. Oma osansa konekannan suurenemiseen on tietysti tilakoon kasvulla.

Humuskato ja maan tiivistyminen on kaiken viljelyn kohtalonkysymys

AIV:n ennustamaan kasvuvoiman katoamiseen on ollut kaksi pääsyytä: yksipuolinen viljely ilman nurmia sekä siitä seurannut viljelyn kemikalisoituminen eli väkilannoitteiden runsas käyttö 60-luvulta alkaen ja sen seurauksena rikkaruoho- ja torjuntamyrkkyjen käytön nopea kasvu. Ne ovat rajusti heikentäneet maan pieneliötoimintaa, mikä on ollut erittäin tuhoisaa maan mururakenteelle. Peltojen nopeaan tiivistymiseen on vastattu yhä raskaammilla koneilla, jotta peltoja pystyttäisiin ylipäänsä muokkaamaan ja kyntämään. Täydellinen noidankehä on valmis: maan tiivistyminen vaatii tehokkaampia traktoreita, painavammat koneet tiivistävät maata entisestään ja pieneliötoiminta vaikeutuu.

Väkilannoitteiden helppoliukoinen typpi ja fosfori katkaisevat kasvien yhteyden maaperän mykoritsasieniin, jolloin ravinteiden saanti sienten avulla loppuu. Näin sadot ovat täysin riippuvaisia väkilannoitteista. Lisäksi myös torjunta-aineet ja rikkaruohomyrkyt häiritsevät ja tuhoavat maaperän mikrobitoimintaa. Tämä kaikki on alkusysäyksenä pellon mururakenteen rapautumiselle.

Tohtori Erkki Auran et.al. tutkimukset 80-luvulla Maatalouden koeasemilla osoittivat, että pellon tiivistyminen siirtyy ruokamultakerroksesta (elävin 20 cm) jankkoon eli pohjamaahan, kun akselipaino ylittää 2000 kiloa. Kuuden tonnin akselipaino tiivistää maata jo kahden metrin syvyyteen. Tätä ilmiötä ei voida poistaa millään muokkaustoimenpiteellä, ja jokainen ajokerta tiivistää maata vähän lisää. Paripyörät eivät lievennä ongelmaa vaan kasvattavat akselipainoa. Ne vähentävät vain pintamaahan kohdistuvaa painetta. Jos ne estäisivät jankon tiivistymistä, niin itsensä voisi vetää ylös suosta tukastaan kiskomalla kuten paroni von Münchhausen.

Maatalousmaiden rappeutuminen on yleismaailmallinen ilmiö

Humuksen hävikin kova vauhti näkyy jo kaupunkilaisenkin silmään pelloilla makaavana vetenä. Ilmiö alkoi 80-luvun alkupuolella. Silloin vesi makasi vain päisteissä, jossa tiivistyminen on voimakkainta. Nyt vesi on alkanut seistä sateiden jälkeen pitkään pelloilla, jopa kyntöpelloilla niin syksyllä kuin keväällä. Sille on selityksenä maan tiivistyminen ja peltojen humuskato, jotka ruokkivat toisiaan.

Tiivistynyt maa ei läpäise eikä pysty sitomaan itseensä vettä vaan tukehtuu. Poudalla maa kuivuu liian nopeasti. Suomen Maatalouden koeasemilla 1961-91 tehty seurantatutkimus (E. Sirviö) osoitti humuskadon olleen 20-30 % eli noin 1-1,5 prosenttiyksikköä tai suuruusluokkaa 20-30 tn/ha. Sama suuntaus on jatkunut ja jatkuu. Nyt humuskato Suomen pelloissa on jo noin 40 % eli 2 prosenttiyksikköä. Suomen jokaiselta 2,5 miljoonalta peltohehtaarilta on hävinnyt noin 50 tonnia humusta. Kun maan luontainen viljavuus näin katoaa, niin pellon kyky sitoa kasveille käyttökelpoisia ravinteita heikkenee nopeasti ja ravinnehuuhtoumat vesistöihin kasvavat.

Ilmiö on maailmanlaajuinen ja perusfaktat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Yhdysvaltojen energiaviraston CDIAC-toimiston arvion mukaan nykyinen 60 vuotta jatkunut tehomaatalous on hävittänyt maailmanlaajuisesti noin 20-23 % peltojen humuksesta. Suomessa häviö on lähes kaksinkertainen ja monet arviot ovat maailmanlaajuisesti jo pikemminkin lähes 30 %.

Maapallon kuivien vyöhykkeiden ruohotasangot – savannit, preeriat ja arot – ovat erityisessä vaarassa, sillä niissä kuivuus nopeuttaa tuhoprosessia. Arviolta kolmannes näistä alueista on jo kärsinyt merkittäviä vaurioita. Yli 12 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata häviää joka vuosi viljelystä. Se on neljä kertaa Suomen koko viljelyala.

Tuhon kierre on katkaistavissa vain monipuolisilla viljelykierroilla, joihin sisältyy syväjuurisia palkokasveja sekä konekantaa keventämällä ja kemikaaleista luopumalla. Kaikkialla maatalouspolitiikka kuitenkin pakottaa viljelijöitä väärään suuntaan vaatimalla yhä suurempaa tilakokoa ja siten yhä raskaampia koneita. Alhaiset tuottajahinnat vaikeuttavat parempiin viljelymenetelmiin siirtymistä. Paras ja koeteltu keino suunnan muuttamiseen on luomuviljely.

Ympäristökuorma pelloilta ilmaan ja vesiin

Suomen maataloudesta ulos myytävät tuotteet (maito, liha, vilja jne.) sisältävät vain noin 30 % peltoihin vuosittain annettavista väkilannoitteista, sillä noin 80 % kasvintuotannosta menee eläinten rehuksi. Valtaosa ravinteista kulkeutuu näin ympäristön kuormaksi.

Väkilannoittamisen ongelmat eivät lopu tähän. Niiden typpi muuntuu maassa herkästi typen oksideiksi, jotka haihtuvat ilmakehään ja vaikutus on yli 200 kertaa voimakkaampi kuin CO2:n. Lisäksi typen oksidit vahingoittavat otsonikerrosta. Tuore metatutkimus osoittaa, että typpilannoituksen lisääminen kasvattaa ilokaasun N2O määrää eksponentiaalisesti eikä lineaarisesti.

Nykymaatalouden  tapa kohdella maaperää on yksi ilmastonmuutoksen avaintekijöistä. Maapallon maaperä sisältää  hiiltä noin 2500 Gt eli viisi kertaa kasvillisuuden sitoman (500 Gt) ja yli kolme kertaa ilmakehän hiilen (760 Gt) verran. Ennen vuotta 1850 ilmakehän on arvioitu sisältäneen hiiltä 575 Gt. Maaperän mikrobiston ja pieneliöiden kyky sitoa ilmakehän hiiltä on vuosimiljoonien kuluessa mahdollistanut nykyisen elämän maapallolla.

Jokainen maasta hävinnyt kilo orgaanista ainetta tuottaa ilmakehään noin 1,5 kg hiilidioksidia. Maapallon maatalousmaa käsittää noin 5000 miljoonaa hehtaaria ja siitä on muokattavan peltomaan osuus noin 1800 miljoonaa ha (FAOSTAT). Keskimääräinen humuspitoisuus on noin viisi prosenttia eli luokkaa 120 tn/ha. Humuskadon seurauksena maaperästä on vapautunut suunnattomat määrät hiilidioksidia Päästö on eri arvioissa 20-30 % ilmakehän liiasta hiilidioksidista. Rohkeimmat arviot puhuvat 50 prosentista. Kuorma saattaa siis olla jopa suurempi kuin fossiilisista polttoaineista johtuva.

Jos maatalouden suuntaa ei muuteta, niin hiilidioksidipäästöt jatkuvat, kunnes maa käy viljelykelvottomaksi ja vielä sen jälkeenkin.

Ymäristöpakolaisuus on jo alkanut

Hyvin vähälle huomiolle Syyrian kriisissä on jäänyt peltojen rappeutumisen ja vuosien 2007-2010 kuivuuden yhteisvaikutuksen aiheuttama ympäristökatastrofi. Sadonmenetykset ajoivat maanviljelijät köyhyyteen. YK:n mukaan 800 000 syyrialaista menetti toimeentulonsa hallituksen toimien, kuivuuden ja muiden ympäristöongelmien takia. 1,5 miljoonaa syyrialaista joutui muuttamaan maalta kaupunkien slummeihin, joissa jo oli 1,5 miljoonaa Irakin sodan pakolaista. Syyrian sisällissota alkoi 2011 (Turun Sanomat 24.1.2016.). Nyt hylätyt pellot aavikoituvat nopeasti.

Reilut kaksi kolmasosaa maapallon maatalousmaasta sijaitsee kuivilla vyöhykkeillä, jossa sama ympäristökatastrofi vaanii viljelijöitä kaikilla mantereilla. Perussyynä katastrofeihin ei ole kuivuus vaan maaperän rappeutuminen edellä kuvatulla tavalla. Kuivuus siis laukaisee tilanteen. 1,5 miljoonan ympäristöpakolaisen kohtalo on jäänyt sodan melskeiden varjoon. Se on kuitenkin varoitus siitä, että ilmiö voi toistua kaikkialla vielä suuremmassa mitassa.

Maatalouden suunnanmuutos voi pelastaa ilmaston

Pariisin kokouksessa oli yksi valonpilkahdus. Ranska (huom. ei IPCC) lanseerasi ns. neljän promillen aloitteen. Yhteiseksi tavoitteeksi tulisi asettaa maaperän humusvarojen kasvattaminen neljällä promillella vuosittain. Toistaiseksi se on vain Ranskan ja 24 muun maan hurskas toive ilman konkretiaa.

Humuskadon taso on seurausta  yli 60 vuotta jatkuneesta tehomaataloudesta. Palauttamalla tämän kadonneen orgaanisen aineksen takaisin maapallon peltoihin me voisimme poistaa noin kolmanneksen ilmakehän liiasta  hiilidioksidista. Tämän tehtyämme ja jatkaessamme suotuisaa maaperän rakentamista me palauttaisimme sinne 60 vuodessa noin puolet ilmakehän liiasta hiilidioksidista Ranskan tavoitteen mukaisesti. Vastoin Juhani Rinteen käsitystä keino on siis olemassa!

Tähän prosessiin kykenee kuitenkin vain luomuviljely, joka perustuu toimiviin viljelykiertoihin. Hyvin toteutettuna se lisää vähitellen maaperän humuspitoisuutta Ranskan toivomalla tavalla. Elottomaan maaperään eli tomuun verrattuna humus pystyy sitomaan itseensä satakertaisen määrän vettä. Sama koskee sen kykyä pidättää maassa olevia kasvinravinteita ja luovuttaa niitä kasvien käyttöön. Millään mekaanisella tai epäorgaanisella keinolla tämä ei ole mahdollista. Humus  muodostuu maan biologisissa prosesseissa, joita väkilannoitteet ja torjunta-aineet ratkaisevasti häiritsevät.

Aavikoituneen maan pelastaminen

Toinen merkittävä keino on ympäristöbiologi Allan Savoryn yli 50-vuotisen tutkimustyön maailmaa mullistavin oivallus (TED-talks 2013). Tunnettu tosiasia on, että ylilaidunnus johtaa laitumien tuhoon. Kuitenkin Amerikan preerioilla liikkui ennen siirtolaisten invaasiota miljoonapäisiä biisonilaumoja ja preeriat voivat hyvin. Nyt biisonit on hävitetty ja entiset preeriat kuuluvat uhanalaiseen vyöhykkeeseen, jossa laajoja alueita on jo aavikoitunut. Afrikan savanneilla monimiljoonaiset laumat vaeltavat edelleen vuosittain Etelä-Afrikasta tropiikin rajoille ja takaisin. Pitkistä kuivuuskausista huolimatta savannit voivat vielä hyvin. Savoryn oivallus: erittäin tiheät suuret laumat ovat jatkuvassa liikkeessä eivätkä ne kalua laitumia tyhjäksi. Kulkiessaan riittävän tiheänä laumana ne lannoittavat maaperän virtsallaan ja lannallaan. Nyt tätä menetelmää sovelletaan jo kaikilla mantereilla ja sen avulla on pystytty palauttamaan yli 15 miljoonaa hehtaaria aavikoituneita alueita takaisin viljelyn piiriin! Savory ja osa tutkijoista arvioi, että tällä menetelmällä ilmasto voitaisiin palauttaa esiteolliseen tilaan palauttamalla puolet aavikoituneesta maasta takaisin viljelyn piiriin.

Pariisin ilmastosopimus lupaa kehitysmaille vuosittain 100 miljardia dollaria ilmastonmuutoksen torjuntaan. Jos tästä summasta annettaisiin kolmannes maatalouden suunnanmuutokseen, niin vastine rahoille ainakin kymmenkertaistuisi ja ilmaston suunta muuttuisi. Afrikassa kulotetaan vuosittain noin miljardi hehtaaria viljely- ja laidunmaita. Yhden hehtaarin polttaminen vastaa 6000 henkilöauton hiilidioksidipäästöjä.

Seppo Lohtaja

Mainokset

5 kommenttia

Kategoria(t): Luomumaailma

5 responses to “Maata ei ole unohdettu (ja vieraskirjoitus luomun pioneerilta)

  1. Mhh… Olisi kyllä paljon helpompaa itselle, jos jättäisin teidän blogin lukematta ja vetäisin läpät silmilleni. Aika pelottavia juttuja ja tieto lisää tuskaa. Miksi valtio ei tee mitään ratkaisuja oikean suunnan tukemiseksi?!? Enemmänkin kannustaa sinne toiseen suuntaan! Vaikeita asioita, mutta ne muuttuvat koko ajan vain vaikeammiksi. :/

    • Heippa. Tämä on hyvä kysymys. Tästä asiasta ollaan oltu systemaattisesti hiljaa monella taholla. Mutta taas omat pienet teot ja valinnat luomun puolesta auttaa. Itse en enää juurikaan näe kaupassa muita tuotteita kuin luomua 😊

      • Jotenkin ne omat valinnat tuntuvat vain pisaralle meressä! Täällä meillä kun ei oikeasti ole luomuruokaa saatavilla niin, että voisi syödä monipuolisesti. Esimerkiksi papuja ja linssejä ei saa luomuna, mikä on musta ihan käsittämätöntä!
        Lisäksi luomun hinnat ovat merkittävästi tavallisia tuotteita korkeammat. Sekin on tosi surullista, enkä ymmärrä mihin se perustuu. Jos siis miettii sitä mun Turun reissua, kun vertailin samojen luomutuotteiden hintoja.
        Tämä olisi hyvä aihe tehdä iso artikkeli ja vertailu, mutta mulla ei taida olla rahkeita.

      • Mutta se on ainut pisara mihin voi suoraan vaikuttaa.

        Ja kiitos erinomaisesta juttuideasta. Luomukorin hinta eri paikkakunnilla vaikkapa. Minkä tuotteiden hinnat muuten erosivat eniten ja missä kaupoissa? Tästä voisi tosiaan kysellä kaupoilta hieman lisää.

        Hinta tietysti on yksi (luomussa kuin myös älykelloissa) suurimmista ostamista rajoittavista tekijöistä.
        Hinnan muodostus onkin sitten monimutkaisempi juttu… Suomessa ainakin pitkät etäisyydet nostavat hintaa (logistiikkakustannukset) ja kysynnän vähyys (tietty hassua kun jos ei ole tarjontaa, ei ole kysyntää), kaupan sijainti, brändimielikuva, kohderyhmä, luomun osalta ehkä kalliimpi rehu mm. ja ym. vaikuttavat tuotteiden hintaan. Jopa lisäarvohinnoittelutavalla (eli mikä hyöty katsotaan tuotteella olevan kuluttajalle, tuotantokustannukset+joku hintalisä minkä ostaja on valmis maksamaan) voidaan perustella korkeamman hinnan perintä. Luomussa ns. luomulisä on kaupoilla ollut usein perusteena. Ja sitten on vielä se, että minkä merkin tuotteisiin hintoja vertaa, ja miksi niissä on ehkä se hinta halvempi (esim. Pirkka guacamolessa avokadoa oli 0,7%, joten kai sellainen sitten kalliimpaa, mikä on oikeasti tehty avokadosta). Kahvi on jopa edullisempaa esim. Juhla Mokkaan verrattuna, erikoiskahveista puhumattakaan. Tosin jos pakkauksen kyljessä haluaa lukevan myös Reilu, silloin hinta on muutaman euron kalliimpi kuin ”vain” luomukahvi. Tässä yksi näkemys ruoan hinnan muodostumisesta.

        Ruoan hinnan muodostuminen MTK:n sivuilta.

        Aika paljon siellä kaupan ja teollisuuden osuus on. Ja kuka joutuu tinkimään on tuottaja, useimmiten. S-ryhmä alensi eräiden luomutuotteidensa hintoja tänä talvena, ja he vakuuttivat kiven kovaa, että he tinkivät omista katteistaan. Noh, aika näyttää. Erilaisia arvioita on esitetty siitä myös.

        On myös arvioitu, että vaikka kateprosentti olisi esim. luomumunissa kaupalle pienempi, euromääräisesti kaupan osuus olisi suurempi.

        Osa hinnanmuodostuksesta voi olla myös kauppojen taktiikkaa.
        ”MTK arvelee, että S-ryhmä hintatempauksen tarkoitus on lisätä sen omien private label –tuotteiden myyntiä teollisuuden brändituotteiden kustannuksella. PTT:n ja MTT:n viime vuonna julkaisemat tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että kauppa saa suuremman osan kuluttajahinnasta, mikäli tuote kuuluu sen omiin merkkituotteisiin.”

        Esiteltiimpä minulle myös kerran sellainen Suomessa tehty tutkimus, jossa tuotekategorian johtavalla merkillä (kauppa on siis riippuvainen sen myynnistä) on valta päättää, ketä muita hyllylle tulee kilpailemaan sen kanssa samaan tuoteryhmään.

        Mitä siis voisi tehdä?

        Yksi tapa vaikuttaa on kertoa suoraan kaupoille, mitä luomutuotteita haluaisit kauppaan lisää (mitä enempi kysytään, sitä todennäköisempää että yksi päivä tuote löytyy hyllyltä). Tuoteryhmäpäälliköt löytyvät myös esim. Twitteristä usein, joten heille vain sinne viestiä. Usein toiveita kuunnellaan, koska kysyntään halutaan vastata.

        Sesonkiajattelu myös luomun ostoon mukaan. Sesonkituotteet ovat usein edullisempia.

        Toimiiko teillä päin REKO? Suoraan tuottajalta ostettuna (luomu)tuotteet ovat usein edullisempia. Samalla pääsee jututtamaan tuottajaa. REKOssa on paljon lähituottajia, mutta myös luomutuottajia usein.

        Onko teidän lähellä tuottajia, joilla on tilamyyntiä? Tällöin hinta on usein edullisempi ja tuottajalle jää siitä isompi siivu.

        Yleensä tuottaja saakin luomutuotteista suuremman osan itselleen (esimerkkinä kananmunien hinta). Tämä tieto on myös luomun kuluttajabarometrin mukaan yksi luomun käyttöä lisäävistä tekijöistä.

        Kannattaa myös tehdä vertailu, paljon esim. vuositasolla tulisi lisäkustannuksia, jos vaihtaisitte nyt käyttämänne merkin (esim. monta pakettia ostatte sitä vuodessa) luomuvaihtoehtoon. Esim. porkkanan osalta hintaero on usein noin autotankillisen verran, jos porkkanoita ostaa kilon viikossa. Jos teet tämän niin siitä olisi kiva kuulla 🙂

        Meiltä on muuten piakkoin tulossa pieni luomukysely, johon vastaamalla voi pohtia omia valintojaan 🙂

        Jussi

      • Moi!
        Heh, mulle tuli siitä ostoskorivertailusta idea! Laittelen teille siitä viestiä lähiaikoina…

        Omasta vertailustani en muista enää, mitä kaikkia tuotteita silloin katselin, mutta eniten pisti syksyllä kovassa käytössä ollut kamomillatee. Turussa Stockan Herkun hinta oli 2,45€ ja Mikkelissä ”kaikissa” kaupoissa 4,95€. Tietysti se oman brändin halppis näyttää tuossa paremmalta, kun sen hinta taitaa olla noin 2€.

        Epäilen vahvasti, että salainen savolaismafia on tämän heikon luomutarjonnan takana. (Eli paikallinen salaliitto, joka vastustaa kaikkea muutosta.) Siksi Mikkelin Prismassa ei ole edes pesupähkinöitä – koska niitä ei ole ennenkään ollut. Ehkä salaliitto taipuisi paremmin vanhan maalaiskunnan alueella kasvatettuun suopayrtin juureen? Mutta vain siinä tapauksessa, että kyseisen tilan isäntä ymmärtää esittää olevansa kateellinen muiden isäntien suuremmista traktoreista!

        Ja tuossa vikassa kappaleessa oli savolaista juttua kaikki muu paitsi pesupähkinöiden puuttuminen Prisman valikoimasta. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s