Luomuspagettikurpitsavuoka

Reseptitiistai on taas täällä.

Taannoin julkaisimme jutun siitä, miten kokeilimme oman viljelypalstan spagettikurpitsaa ensimmäisen kerran. Tähän kirjoitukseen liittyen saimme monta vinkkiä lukijoilta siitä, miten he ovat spagettikurpitsaa valmistaneet. Sitä oli keitetty, paahdettu uunissa (kuten meidän kokeilumme), tehty keitoksi ja käytetty lisukkeena.

Yksi idea nousi ylitse muiden.

Ihastuin ideaan käyttää spagettikurpitsaa vuokaruuan pohjana. Ja tässä tulee itse ohje.

Spagettikurpitsavuoka

2 pientä luomu spagettikurpitsaa tai vastaavasti yksi iso

2 luomuporkkanaa

1 dl punaisia luomulinsseja

1 prk luomu tomaattimurskaa

1/2 luomukasvisliemikuutio

1 valkosipuli

1 sipuli

pieni nippu gluteenitonta spagettia

Halkaise spagettikurpitsa ja paahda se uunissa 225 asteessa noin 45 minuuttia. Tee sillä välin kastike vuokaan. Raasta porkkana tai laita se tehosekoittimella pieneksi hakkeeksi. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla pienen voi nokareen kanssa. Lisää joukkoon porkkanasilppu, tomaattimurska ja punaiset linssit. Laita mukaan vesi.

Spagettikurpitsa

Malto lepää vuoassa.

Anna hautua ja kiehuta hiljalleen noin 30 minuuttia. (Tähän kohtaan pieni varoituksen sana. Linssisoosi tuppaa hirttämään helposti kattilan pohjaan kiinni, joten sekoituskauhan kanssa saa olla hereillä… vaikka lukemat olisi liedellä minimissä… tiputettu liian myöhään… mutta ne häirötekijät… nimimerkillä ”Kattila vaihtoon”…)

Keitä pieni määrä spagettia vaikka valmiiksi katkottuna ja lisää al dente spagetti kastikkeen joukkoon. Spagettikurpitsan ollessa valmis, ota haarukalla tai lusikalla irtonaiseksi muuttunut malto vuokaan. Kaada kastike spagettikurpitsan päälle ja laita vielä vuoka uuniin 225 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Juustoraaste sopisi pinnalle todella hyvin, mutta sitä ei omasta jääkaapista löytynyt niin se jäi tällä erää pois.

Kävisiköhän tähän pinnalle myös ruokahiiva? Sitä olisi löytynyt. Pitääkin kokeilla seuraavalla kerralla.

Spagettikurpitsavuoka

Uunissa vietetyn ajan jälkeen vuoka näytti tältä.

Spagettikurpitsavuoka oli suoraan uunista otettuna koostumukseltaan ja maultaan mehevän mieto. Ja maku vain parani vanhetessaan. Seuraavana päivänä pannulla paistamisen jälkeen pinta hieman rapsakoitui ja maku tiivistyi. Perheen leikki-ikäinen tykkäsi kovasti hihkuen ”järkyttävän hyvää” ja söi lautasen puhtaaksi alta aika yksikön.

Spagettikurpitsavuoka

Lautanen ennen pientä ruokailijaa.

Viimekädessä se kuitenkin taitaa tällä hetkellä olla se merkittävin sana, se pienen ruokakriitikon sana.

Seuraavasta spagettikurpitsavuoasta jätän kyllä spagetin pois, sillä spagettikurpitsa linssikastikkeineen on todella ruokaisaa ja ei kaipaa mitään ylimääräistä mukaan. Lisukkeeksi tosin spagetti, peruna tai vastaava sopivat mainiosti.

Reseptimme ovat tällä hetkellä melko mietoja, johtuen ihan siitä, että ruokia syö koko perhe ja maustamisessa on otettava lapsi huomioon. Muutaman kerran isännän kokeilut ovat olleet hieman liian ronskeja, ja niin… isännälle on jäänyt leijonan osa ruoasta. Jokainen voi toki lisätä mieluisia mausteita näihin mukaan, ja itämaiset mausteet sopivat resepteihin hyvin. Perus paprikaa unohtamatta.

Luomukasvisliemikuutio on meillä usein se ainoa, mitä lisäämme ruokiimme mausteeksi. Mutta pikku hiljaa myös leikki-ikäinen tulee saamaan uusia makuja kielen päälle. Katsotaan miten siinä kokeilussa käy… (voi olla, että isännälle koittaa ruokarikkaat ajat 🙂 )

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Luomuresepti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s