Tutkija suositusta rikkakasvien torjunta-aineesta: ”Tämä kertoo siitä, että ei tämä ihan niin ollutkaan, että vaikuttaa ainoastaan vihreisiin kasveihin.”

EDIT 30.9.2015 Tässä dokumentti, joka käsittelee aihetta myös.

Aristoteles kutsui uteliaisuutta ”haluksi saada tietää”. Psykologi George Loewenstein kutsuu kutinaa, joka syntyy uteliaisuudesta, ”tietokuiluksi”: kuilu, joka syntyy sen välille mitä tiedät ja sen, mitä tiedät että et tiedä. Paradoksaalista on, että vaikka muun muassa Googlen ja Wikipedian kautta meillä olisi koko maailman tieto saatavilla, vaikkakin usein ristiriitaista, vietämme hyvin vähän aikaa tuon kuilun sisällä: katsomme puhelimesta mieluummin kissavideoita.

Mutta onneksi löytyy henkilöitä, jotka rakastavat kuilun välissä taiteilua. Tämä on tarina siitä, miten ei pidä tyytyä siihen mitä Google haun ensimmäisellä sivulla sanotaan. Tämä on tarina glyfosaatista ja siitä, mitä tiedämme että emme tiedä. Ja mitä emme edes tiedä mitä pitäisi tietää…

Jutun lukemiseen menee 10 minuuttia. 

Glyfosaatti on tullut viime kuukausina ryminällä otsikoihin. WHO  listasi aineen ”mahdolliseksi syöpää aiheuttavien” aineiden joukkoon ja esimerkiksi Hollanti on kieltänyt aineen käytön kotipuutarhoissa. Rikkakasvien torjunta-ainetta käytetään yleisesti myös Suomessa ja tunnetuin merkki, mistä sitä löytyy, on Roundup, joka lupaa kitkeä puolestasi. Ja lupaa se monia muitakin asioita…

Kari Saikkonen ja Irma Saloniemi kirjoittivat Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.6.2015, että glyfosaatin riskit kylmässä ilmastossa on vielä täysin selvittämättä. Sain kuulla, että Turussa on käynnissä parhaillaan tutkimus, joka pyrkii tuomaan lisätietoa nimenomaan edellä mainittuun seikkaan eli siihen, miten glyfosaatti Suomessa käyttäytyy.

Marjo Helander on dosentti Turun yliopiston biologian laitoksella. Hän on tutkimuksessa mukana ja hän lupasikin mielellään vastata kysymyksiini sekä kertoa tutkimuksesta blogimme lukijoille. Pääset nyt kurkkaamaan, mitä alustavissa tuloksissa on saatu selville. Ja täytyy sanoa, tulokset ovat varsin mielenkiintoisia.

Maataloudelle tärkeä torjunta-aine

Glyfosaatti on ollut nykymuotoisen tehomaatalouden kannalta tärkeä aine jo 70-luvulta lähtien. Kun aikoinaan glyfosaattia käytettiin tarkalla alueella muutamien rikkakasvien hävittämiseen, GM kasvien yleistymisen myötä käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti (80 prosenttia GM kasveista resistenttejä glyfosaatille). GM kasveissa on geeni, joka auttaa kasvia kestämään glyfosaatin. Muut sen ympäriltä tosin kuolee. Suuret yhtiöt myyvät näitä kahta tuotetta yhdessä (kyseessä siis razor and blades -bisnesmalli. Tätä harrastaa esimerkiksi Gillette eli varsi on suhteellisen halpa, tuotto tulee kalliista teristä eli koukutetaan henkilö ensin tuotteen käyttäjäksi, jolloin on vaikea vaihtaa kilpailijalle).

Ongelmia tästä on tosin jo seurannut. Glyfosaatille resistenttejä rikkakasveja (katso dokumentti YLE Areenasta) on esimerkiksi Yhdysvalloissa jo muodostunut pelloille ja osa pelloista on jopa käyttökelvottomia.

– Jos toisen kasvin geeni siirretään kasviin, niin kyllä se siirtyy myös muualle. Niin vaan tapahtuu. Ja GM-asioista vastaavat tietävät kyllä tämän.

Helander ei tyrmää glyfosaattia kuitenkaan kokonaan ja gyfosaatin välittömästä kieltämisessä hän ei näe järkeä. Maapallon väestö on saatava ruokittua. Voi kuitenkin kysyä, onko järkevää etsiä ratkaisuja voittojen maksimointiin tarkoitetun tehomaatalouden kapeasta näkökulmasta.

– Lisäksi on hyvin kummallista, ettei aineen vaikutuksia esimerkiksi kasveihin ole tarkemmin tutkittu, kun otetaan huomioon miten paljon ainetta maailmalla käytetään. Sen on havaittu myös kilpailevan fosforin kanssa samoista kiinnityspaikoista pelloilla, ja heikentämällä mykorritsoja eli sienijuuria, kasvien ravinnonottokyky saattaa heiketä.

Hän myös mainitsee, että esimerkiksi verrattuna hyönteismyrkky DDT:hen, jonka vaikutukset oli helppo havaita koska aine rikastui huippupetoihin, muun muassa merikotkiin, glyfosaatti aiheuttaa interaktioita, joita ei aina huomata.

Miksi glyfosaatin käyttäytymistä pitää vielä tutkia?

Suolisto on ihmisen toiset aivot. On tärkeä ymmärtää, että mikrobeja on joka paikassa: iholla, suolistossa, hyviä ja huonoja, monta kiloa. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu suolistomikrobien vaikutukset allergioihin, tautiresistenssiin ja yleisesti ihmisen terveyteen. Maatalousympäristössä mikrobeja on kaikkien kasvien pinnoilla, juuristossa ja maaperässä. Täysin steriilissä ympäristössä elämä loppuisi nopeasti.

Ja näyttäisi siltä, että glyfosaatti vaikuttaa myös mikrobeihin.

Glyfosaatti hajoaa kahdessa viikossa… vai hajoaako?

Asiat eivät ole aina mustavalkoisia. Helander mainitsi, että hän haluaa pohtia, mitä muuta voisi olla ja mitä ei vielä ehkä ymmärretä. Hän myös painotti, että asioista pitää pystyä puhumaan ja riskiarviointeja on voitava tehdä luotettavien tutkimusten pohjalta. Kun väitetään, että glyfosaatti hajoaa kahdessa viikossa, niin ei se ihan niinkään mene.

– Täällä pohjoisissa olosuhteissa missä on viileää ja pitkä talvi niin hajoaminen on vielä paljon hitaampaa.  Testit on tehty aikoinaan jossain laboratoriossa jossain optimiolosuhteissa ja todettu, että kahdessa viikossa hajoaa. Sitä paitsi, AMPA, mikä on yksi päähajoamistuotteista, voi olla vielä haitallisempi aine kun itse glyfosaatti.

Glyfosaatin käyttö Suomessa yleistä

Glyfosaatti on Suomessa suosituin rikkaruohomyrkkyjen tehoaine. Se tappaa kaikki vihreät kasvit paitsi kortteet (dinosaurusten aikaisia kasveja, joilla evolutiivisesti erilainen systeemi). Glyfosaatti iskee yhteen kohtaan kasvin sikimihappokierron vaiheessa, joka on sekä vihreillä kasveilla että mikrobeilla. Sen suosio on kasvanut Euroopassa ja Suomessa eksponentiaalisesti viime vuosikymmenien aikana vaikka Suomessa GMO-kasveja ei viljellä. Tämä johtuu suorakylvön suosion kasvusta.

Suomessa suorakylvössä on noin 13 prosenttia peltopinta-alasta.

– Suorakylvön ajatellaan olevan hyvä asia maaperän kannalta, koska silloin ei tarvitse mennä koneilla pellolle niin usein. Peltoa ei tarvitse myllätä ja ei tule huuhtoutumia, kun maanpintaa ei rikota… suorakylvö vaatii kuitenkin glyfosaatin käytön keväällä ennen kylvöä. Tällöin pelto putsataan rikkakasveista ja usein samat pellot ruiskutetaan uudelleen kun sato on kerätty.

– Taloudellisestihan se on järkevää, että saadaan yhtenäinen sato korjattua. Mutta silloin liikutaan melko harmaalla alueella, kun rehua tai tuotantokasvia tuleennutetaan glyfosaatilla, eli sitä ruiskutetaan peltoon ennen sadonkorjuuta. ­

– Meillä sanotaan, että sellaista viljaa ei pitäisi edes olla myynnissä, jota on glyfosaatilla tuleennutettu. Sitä ei kukaan valvo, ja Keski-Euroopasta tiedetään, että se on yleinen käytäntö siellä.

Jos seuraa nettikeskusteluja, siellä on paljon maanviljelijöiden keskusteluja siitä, milloin on oikea aika mennä tuleennuttamaan vilja glyfosaatilla.

Ja Suomeenhan tuodaan paljon viljaa muun muassa Saksasta ja Puolasta.

– Vasta hiljattain puolalaisesta ja kazakstanilaisesta rukiista on löydetty tosi korkeita glyfosaattipitoisuuksia ja se on semmoinen, joka mielestäni liittyy oleellisesti suomalaiseen ruokapöydän sisältöön, ruisleipään ja sen terveyteen. Ruistahan tuodaan Suomeen aika paljon vuodesta riippuen. Silloin kun sitä tuodaan, sitä ei tiedetä, mistä se tulee ja miten se on käsitelty.

Vaiettu tosiasia

Glyfosaatin käytöllä syksyisin pyritään varmistamaan kaksi asiaa: sadon kypsyminen samaan aikaan sekä juolavehnän hävittäminen, mikä on ikävimpiä rikkoja. Rehuksi menevät viljat voi huoletta tuleennuttaa glyfosaatilla: laki ei ole sitä kieltämässä.

– Yksi asia tässä on ihmisten terveys, mutta toinen puoli on tuotantoeläinten terveys. Tästäkään ei juuri ole tutkimuksia tehty, mutta laboratorio-olosuhteissa on havaittu, että esimerkiksi nautojen suolistobakteereista häviää hyvät bakteerit ja sinne jää patogeenityyppisiä bakteereja. Yhdysvalloissahan käytännössä kaikille tuotantoeläimille annetaan antibiootteja. Onko näillä jokin yhteys… tutkimuksia siitä en ole löytänyt.

– Moni ei tiedä, että Monsatolla on patentti glyfosaattiin antibioottina, joten siellä tiedetään, että aine kyllä vaikuttaa mikrobeihin.

Mihin tutkimuksiin voi luottaa?

Haastattelussa Helander paljasti yhden tutkijoita piinaavan ongelman: suuryritysten kontrollin.

– Monikansalliset firmat kontrolloivat aika paljon sitä mitä päästetään julkisuuteen. Välillä on vaikea tietää, kuinka luotettavaa kaikki tieto on. Esimerkiksi tieteelliset aikakausilehdet vaativat ilmoittamaan yhteyksistä firmoihin tai rahoittajista. Kyllä se aika usein Monsatokin on ollut rahoittamassa ja vielä enemmänkin sellaista mitä ei julkaista.

Lehtijutuissa näitä ei kerrota…

– Sitten on niitä ihmisiä, jotka tosissaan tekee tutkimusta. Ongelmia tulee silloin, jos tulokset poikkeavat edellisistä tutkimuksista. Todistustaakka on tuolloin entistä raskaampi eli kaksin verroin on vakuutettava, että tulokset pitävät paikkansa. Mutta kaiken kaikkiaan se, mitä uskaltaa sanoa on, että aika vähän asiasta tiedetään ihmisen terveyden kannalta. Tai voi tietysti ollakin, mutta niitä ei ole julkaistu missään, jos tulokset ovat olleet epäsuotuisia.

Esimerkiksi ihmisten kolme suolistotyyppiä löydettiin vasta 2011, joten tulevina vuosina tulee varmasti tutkimuksia, joissa vaikutuksia mikrobitasolla on tutkittu. Tutkimusten tekeminen voi tosin olla hankalaa, koska ihmistä ei voi eristää saatikka pitää koe-eläimenä.

– Mutta olisi todella kiinnostavaa tutkia esimerkiksi kasvissyöjiä, jotka syövät vain luomua ja kasvissyöjiä, jotka syövät mitä vaan.

– Sulkemalla muut mahdolliset vaikuttavat tekijät (esim. ikä, sukupuoli, asuinympäristö: maaseutu-kaupunki) pois aineistosta, voitaisiin verrata onko glyfosaatilla vaikutusta ihmisen terveyteen. Esimerkiksi USA:ssa on syöty GMO-ruokaa jo vuosikausia, mutta kansanterveydellisten vaikutusten kartoittaminen ei ole aivan yksinkertaista. Ennen kunnollisia tutkimuksia ja niiden analysointia ei voida sulkea pois glyfosaatin vaikutusta esimerkiksi elintasosairauksiin.

– Sitä paitsi glyfosaatin vaikutuksia ei voida tutkia yksinkertaisilla LD50-testeillä, joilla yleensä testataan kemikaalien myrkyllisyyttä. LD50 on annos, joka tappaa puolet koe-eläimistä kokeen aikana. Glyfosaatin vaikutusten tutkimiseen tarvitaan ymmärrystä koko ekosysteemin toiminnasta mukaan lukien mikrobit. Mikrobit ovat ihmisen silmälle näkymättömiä, mutta ekosysteemin tärkeä osa.

– Tutkijan näkökulmasta voisi todeta, että glyfosaatin vaikutusten tutkiminen ihmisiin ja tuotantoelämiin ei ole aivan suoraviivaista.

Ja nyt tulee jotain hämmentävää.

– Suomessahan tullinlaboratorio on tehnyt jäämistä testauksia 10 vuodessa 200 eli tosi vähän. Se johtuu siitä, että analytiikka on hirveän kallista per näyte. 20 satunnaista näytettä vuodessa siis. Tästä ei jäämien määriä voi juuri päätellä.

Jäämiä voi myös olla vaikka kymmenestä eri torjunta-aineesta, kunhan yksikään ei ylitä sallittua turvarajaa. Mahdollisuus on siis melkoiseen torjunta-ainekoctailiin.

– Se on myös mielenkiintoista, että EU on nostanut koko ajan turvallisuusrajoja glyfosaattijäämien osalta ruoassa. Ne ovat tosi korkeita esimerkiksi vehnällä ja linsseillä. Toisaalta niistä on myös löytynyt korkeita pitoisuuksia.

– Sitä vastoin riisissä rajat ovat tosi matalia. Ilmeisesti siinä ei käytetä glyfosaattia viljelyssä.

Rajat eivät siis ole mitenkään johdonmukaisia.

– En ymmärrä miksi on ok jossain toisessa ruoassa saada enemmän glyfosaattia ja jossain toisessa vähemmän. Jos syöt riisiä, se olisi eri juttu. Tämä vain tarkoittaa sitä, että ne eivät perustu mihinkään todellisiin tutkimuksiin vaan ne on vaan päätetty jossakin niin.

Käynnissä oleva tutkimus tuo lisätietoa glyfosaatin käyttäytymisestä Suomessa

Ruissalon puutarhapellolla suoritettavaan tutkimukseen ryhmä ei ole saanut ulkopuolista rahoitusta, vaan he tekevät sitä Luonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston yhteistyönä. Yhteistyötahoja on myös Helsingin, Jyväskylän ja Buenos Airesin yliopistoista.

Kuva koepellolta

Kuva koepellolta

Tutkimus tehdään niin pitkälle luonnossa kuin mahdollista. Maa on luonnonmaata ja siellä on se mikrobisto, mikä luonnossakin. Eli ei käytössä Kekkilän mustaa multaa… Kokeissa otetaan huomioon, että toistoja on tarpeeksi, koska vaikka kysymyksessä on pelto, siellä on erilaisia gradienttejä muun muassa maaperän laadussa ja varjostuksessa.

Koepelto on nyt toisella kasvukaudella ja sitä on hoidettu kuten normaalia maatalouspeltoa suorakylvöllä. Keväällä ja syksyllä pelto ruiskutetaan. Näytteet otetaan aina ennen uutta ruiskutusta, jotta nähdään mitä pellolla on tapahtunut esimerkiksi talven aikana.

 

Tutkimus liittyy erityisesti siihen, miten glyfosaatti vaikuttaa non-target organismeihin eli niihin, mihin sitä ei ole tarkoitettu.

 

– Ruissalossa meillä on sellainen koeala, jossa on kontrolliruutuja sekä glyfosaatilla ruiskutettuja ruutuja. Välissä on aina suoja-alue. Maaperänäytteiden analysoimiseen meillä on analytiikka olemassa ja sillä pystymme todella tarkasti detektoimaan glyfosaatin hajoamista ja sen hajoamistuotteita. On mielenkiintoista nähdä, kauan hajoamiseen menee ruiskutuksesta ja miten pitkään jäämiä havaitaan esimerkiksi perunoissa. Meillä on myös kasveja glyfosaattiruuduissa, joten on mielenkiintoista nähdä, ovatko kasvit ottaneet maaperästä glyfosaattia.

Euroopassa tutkimukset keskittyvät enemmän siihen, miten glyfosaatti vaikuttaa selkärankaisiin.

Intressimme liittyvät tämän tutkimuksen osalta nimenomaan kasvien hyvinvointiin. On myös sellaisia havaintoja, että glyfosaatti vaikuttaa kasvien patogeeneihin eli kasvien sairauksiin. Tulemme katsomaan sitä ensi kesänä tarkemmin. Jos glyfosaatille altistetuilla kasveilla on enemmän kasvitauteja, niin joudumme taas torjumaan kasvitauteja muilla kemikaaleilla.

– Argentiinalaisten kollegojen kanssa valmistelemme artikkelia glyfosaatin vaikutuksista mykorritsoihin eli sienijuuriin. Havaitsimme, että glyfosaatti vähentää mykorritsoja kasvien juuristoissa.  On mahdollista, että kasvin ravinteiden otto häiriintyy, jos sillä ei ole mykorritsaa.

Glyfosaatti on koloradonkuoriaiselle kuin pähkinä Superhessulle

 

Koloradonkuoriaisen toukka

Koloradonkuoriaisen toukka

– Olemme myös tutkineet koloradonkuoriaisen menestymistä sellaisilla perunoilla, jotka ovat kasvaneet glyfosaattimaaperässä ja kontrollimaaperässä. Siinä havaittiin, että koloroadonkuoriaisen toukan syöntiaika perunalla oli lyhyempi eli kuoriaiset kasvoivat nopeammin ja niiden kehitysaika oli lyhyempi.

– Koloradonkuoriaiset voivat glyfosaatin ansiosta jostain syystä paremmin.

– Se tarkoittaa sitä, että koloradonkuoriaisia on vaikeampi torjua sellaisilla pelloilla jossa glyfosaattia on.

Kierre on helposti valmis. Koloradonkuoriaisten torjumiseen voidaan tarvita taas lisää myrkkyjä.

– Tämä kertoo siitä, että ei tämä ihan niin ollutkaan, että vaikuttaa ainoastaan vihreisiin kasveihin. Vaikutukset ovat monitahoisia. Nyt olemme oikeastaan biologisen tutkimuksen ytimessä: jos laboratoriossa tehdään jotakin, niin se on ihan eri maailma, kun mennään luontoon. Siellä ei enää pysty kontrolloimaan asioita vaikka jossain koeputkessa tai purkissa on pystytty. Luonnossa on ihan turha laittaa sellaisia lappuja että ”tänne eivät vieraskasvit saa tulla” tai ”glyfosaatti ei saa levitä tämän ojan toiselle puolelle”. Siellä on ihan omat lait.

Koloradonkuoriaiset ovat karanteenilaji ja ryhmällä on ELY-keskuksen lupa ja tarkastetut tilat, joissa toukkia saa kasvattaa. Siksi glyfsosaatilla ruiskutettu maapala on tuotu sisätiloihin. Vitsailinkin, että tiedän sitten minne soittaa, jos huomaan koloradonkuoriaisia perunapellollamme…

Helander mainitsee, että molekyylibiologia on saanut myös paljon hyvää aikaan, esimerkkinä lääkkeet, mutta kun siirrytään laboratoriosta luontoon, tilanne muuttuu. Luontoa ymmärtämällä kokeista voidaan saada kontrolloituja.

Mihin pitäisi nyt puuttua

– Jos minä ajattelen ihan äitinä tai yleisesti biologina, mitä minä haluan itse syödä tai haluan itse syöttää lapsilleni, on luomua, koska tiedän, että siellä ei ole kemikaalijäämiä, erityisesti glyfosaattijäämiä. Tällä hetkellä me ei oikeasti tiedetä mitä se aiheuttaa. Riskianalyyseja pitäisi tehdä lisää, vaikka päätökset ovat loppujen lopuksi poliittisia.

– Mihin mielestäni pitäisi puuttua on se, että sitä ei myytäisi tavallisille ihmisille. Sitä ei tarvitsisi ruiskuttaa puutarhassa tai mökkirannalla heinän niittämisen sijaan.

– Kuluttajien täytyy saada tietää missä mennään. Näillä tiedoilla jokainen voi sitten omia syömisiään miettiä. Mehän ollaan tietysti etuoikeutetussa asemassa tällä pallolla, että voidaan miettiä mitä syödään. Monet eivät voi.

 

Marjo Helander on tutkinut kasvien mikrobien vuorovaikutuksia viimeiset 20 vuotta. Kiinnostus aihetta kohtaan syntyi kun ilmestyi artikkeleita glyfosaatin vaikutuksista. Viimeinen sysäys oli, kun aikoinaan MTT:ssä eräässä väitöskirjassa mainittiin siitä, miten glyfosaattia on suomalaisessa maaperässä ja se kilpailee fosforin kanssa kiinnittymispinnoista. Suomalaiselta luomupellolta oli myös löydetty pieniä, mutta havaittavissa olevia glyfosaattijäämiä ja se muodostui suureksi kysymysmerkiksi. Yksi vaihtoehto jäämille oli glyfosaattikäsitellyt oljet, jotka oli tuotu kuivikkeeksi navettaan. Nämä oli lannan kanssa levitetty pellolle. Tämä sai miettimään, että voiko todella olla niin, että glyfosaatin hajoaminen on hitaampaa meidän ilmasto-olosuhteissa?

 

Lähteet

Marjo Helander haastattelu 28.8.2015

Wired –lehti syyskuun 2015 numero

Saloniemi, I. – Hanski, I. (2011) Muuntogeenisen maatalouden ympäristövaikutukset – ratkaisuja vai uusia ongelmia. Luonnon tutkija. Vol. 2.

Helander, M. – Saloniemi, I. – Saikkonen, K. (2012) Glyphosate in northern ecosystems. Trends in Plant Science, Vol. 17(10), 569–574.

Mainokset

5 kommenttia

Kategoria(t): Ei kategoriaa

5 responses to “Tutkija suositusta rikkakasvien torjunta-aineesta: ”Tämä kertoo siitä, että ei tämä ihan niin ollutkaan, että vaikuttaa ainoastaan vihreisiin kasveihin.”

  1. Mistä on kyse?
    Biologinen sodankäynti on jatkuvaa ja geenien siirtyminen eri lajien välillä jatkuvaa. Maassa elävät bakteerit siirtävät geenejä kasvista toiseen ja mullasta kasveihin. Myös virukset liikkuvat bakteerien mukana ja entsyymien välityksellä muuntuen ja päätyvät ravintoon. Juurten sienet toimivat entsyymien tapaan ja hajottavat maan ravinteita kasvien käyttöön.
    Ihmisen suolisto jatkaa ravinnon käsittelyä ja pilkkoo sen sopivaksi. Entsyymit ja bakteerit osallistuvat tähänkin puuhaa.
    Tämän ympäristön armoilla me ihmiset elämme kohtuullisesti, kunhan muistamme syödä säännöllisesti ruokaa, jota itse siedämme.

  2. Paluuviite: Kun pelottaa | Selviytymistarina

  3. Paluuviite: Vain syöty ruoka ravitsee – ruokapohdintaa | Selviytymistarina

  4. WHO on listannut glyfosaatin todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi luokkaan 2A. Mahdollisesti syöpää aiheuttava, luokka 2B, olisi lievempi luokittelu.

  5. WHO asetti v. 2012 (luomupiireissä torjunta-aineenakin käytetyn) alkoholin luokkaan 1A, Syöpää aiheuttava. Ei siis mahdollisesti vaan tiedetysti.

    Miksi 2A-riskituote pitäisi poistaa kaupan hyllyltä muttei 1A-riskituotetta, joka aiheuttaa rintasyöpää?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s