Paskaa lähdettiin hakemaan, lopputulos oli yllättävä OSA 2

Tänä vuonna viljelypalstan muokkaus päästiin aloittamaan tavallista myöhemmin. Kovat sateet pitivät traktorin pellolta loitolla, ja vasta kesäkuun alussa pääsimme aloittamaan touhut toden teolla. Äestys oli kyllä tehty tänä keväänä huolella. Olimme päättäneet jo keskittyä muutamiin kasveihin, jotka tuntuivat pärjäävän missä vain. Porkkanalle, nauriille ja lantulle annoimme kuitenkin toisen mahdollisuuden.

Siemeniä viljelypalstalle.

Siemeniä viljelypalstalle.

 

Viljelypalsta alkukesästä.

Viljelypalsta alkukesästä.

Hieman apuja tarjosimme niille kuitenkin.

Vakoihin pistimme kerroksen perus Green Caren luomupuutarhamultaa. Ehkä tähänkin voisi valita jonkin paremmin sopivan mullan? Ja päälle lykkäsimme aimo annoksen hevosen lantaa. Hyvin palanutta, jopa tuhkaista. Niin ja kalkit myös. Kesäkurpitsoille rakensimme omat keot, jotta lämpö ja kosteus pysyisi niissä hyvin. Ja noudatimme kasvukiertoa eli muun muassa papujen paikalle perunat. Harsot pidimme taimien päällä pitkälle kesään, koska tämä kesä on ollut hieman kylmempi. Ja huomasimme kasvussa eroa: riveillä, missä ei ollut harsoa, kasvu oli selvästi hitaampaa. Kun taas harsojen alta taimet puskivat kovasti läpi. Vai oliko ne juolaheinää…

Harsot vielä päällä.

Harsot vielä päällä.

Ilotulitteet otimme sentään pellolta pois tällä kertaa.

Liekkö ruudin vähyys maassa on auttanut. Pääsimme laittamaan kasvit hieman naapureita myöhemmin, ja kun muilla kasvit olivat jo komeasti koholla, meillä pienet taimet vasta varovasti kurkistelivat mullan alta. Olimme taas että ”Ei tästä taas tuu mitään…noh, kiva harrastus ulkoilmassa ja perheen yhteistä aikaa. Leikki-ikäinenkin on ihan into pinkeenä uusista Mato Mainio kavereistaan. Ja kyllähän tuo multa/vesi yhdistelmän kanssa sotkeminen näyttää kivalta… Pitäiskö kokeilla itsekin…”

Leikki-ikäinen nauttii.

Leikki-ikäinen nauttii. Heitettiin heiniä käytäville, jotta rikkakasveilla olisi vaikeampaa.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Siis vedenkantoon kasvimaalle. Onneksi ei heitetty talikkoa ojaan, vaan kävimme tiukasti rikkaruohojen kimppuun, toisin kuin viime kesänä, jolloin emme niin kovin.

Se on tuottanut tulosta.

Tosin jänikset kerkesivät napsia pavuista kaikki varret pois ennen kuin ennätimme viime metrille ostaa lisää verkkoaitaa. Naapurilta olivat napsineet kaikkien punajuurien lehdet, ryökäleet.

Muutama viikko vierähti mökkeillessä ja ilouutisia saimme lukea uutisista sekä kuulimme kasvimaanvahdeilta. Vettä on satanut joka päivä. ”Jos ei tänä kesänä kasva mikään niin ei sitten milloinkaan”, ajattelimme.

Mutta mikään ei olisi voinut valmistaa meitä siihen, mitä kohtasimme kasvimaalla kun sinne kahden viikon päästä palasimme…

….pysykää mukana. Huomisessa jutussa selviää, kuka on syyllinen. Etkö vielä ole tilannut blogiamme? Tee se nyt. Se onnistuu helposti sivun oikeasta yläkulmasta.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viljelypalsta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s