Paskaa lähdettiin hakemaan, lopputulos oli yllättävä OSA 1

eli viljelypalstan toinen vuosi

”Saimme kuulla ja pian myös tutustua paikan päällä uuteen ja tuntemattomaan onneemme. Viljelypalstamme oli aarin kokoinen tuleva aarreaitta. Olimme pakahtua onnesta ja ilosta. Totesimme, että nyt meidän on kohdattava silmästä silmään se, mikä kiehtoo ja peloittaa, jotta saamme selvyyden onko meistä tähän. Näin ryhdyimme valmistelemaan seikkailuamme, rauhallisena, päätöksen tehneenä.”
-Viljelypalstan kaipuu, osa 1

SEIS. Jos olet kokenut viljelijä, en halua tuhlata aikaasi enempää. Tässä tuskin on sinulle mitään uutta. Mutta jos haluat lukea, miten pöljiä ihmiset voivat olla, niin sitten suosittelen jatkamaan lukemista.

Samoja virheitä ei kuulemma pidä tehdä kahta kertaa.

Ja näyttäisi siltä, että olemme onnistuneet noudattamaan ainakin tuota ohjetta.

Viime vuosi palstalla oli jokseenkin hankala: kuiva ja kuuma kesä piti huolen ruuhkasta vedenottopaikalla. Välillä tuntui kuin olisi kisannut gasellien kanssa. Vaikka saimme vedenkantoapua niihin ajanjaksoihin, kun olimme muualla, aurinko näivetti maan melko perusteellisesti. Jos jätti yhdenkin päivän välistä, kasvit olivat melko surkean näköisiä. Aurinko vei voiton. Ensimmäinen kerta ja innokkuus yhdistettynä savimaahan lupasi odottaa jotain, tai sitten ei mitään. Jälkimmäinen vaihtoehto iski todellisuuteen syksyllä. Optimismi oli luja keväällä, jolloin mietimme, minne ihmeeseen saamme kaiken sadon säilöttyä. Siitä ei tullut ongelmaa.

Kuvastavinta kesässä oli, että kesäkurpitsat, jotka kuulemma kasvavat missä vain, hävisivät nyt 100-0 kovalle maalle.

Mutta eräs kuningaskasvi joukosta erottui, joka tuntuu viihtyvän missä vain ja joka ei ollut moksiskaan kuumuudesta. Jopa eräs julkkislääkäri on hehkuttanut sen ravintoarvoja. Mutta malta hetki, kerron ensiksi, mitä teimme eri tavalla viime vuoteen nähden.

Viime vuonna teimme muokkaustyöt omasta mielestämme varsin perusteellisesti. Tai mitä nyt käsin voi tehdä. Traktori oli äestänyt pellon valmiiksi. Meidän piti vain siivota vanhojen rikkaruohojen juuret sekä suurimmat savimöykyt pois tieltä. Siinä menikin kolme päivää, huolellisia kun halusimme olla.

Entäs lisämullan tarve? No ei nyt sentään. Mentiin sillä mitä pellolla oli, käytännössä savella. Ja muutamalla ilotulitusraketilla. Kalkkia heitimme peltoon ja annoimme lisäluomuravinnetta kesällä, mutta siinä oli kaikki mitä teimme edesauttaaksemme kasvamista. Niin ja siemenet olivat luomua, tietty.

Tässä oli ehkä suurin oppi mitä saimme, ja mikä muuttui tälle vuodelle.

Heti alkutalvesta otimme selville mistä saa sitä itseään, eli vuotuista hevosen lantaa.

Hevosen lantaa lapioimassa kasvimaalle vietäväksi.

Hevosen lantaa lapioimassa kasvimaalle vietäväksi.

Ja sitä löytyi lavallinen eräältä lähihevostilalta tuttavamme vinkin avulla. Ehtymätön lava, kuulemma. Kissaemon synnyttäessä lavan alle, lappasimme seitsemän säkkiä mukaan, eikä turhaan. Tässä kohtaa täytyy sanoa eräs toinen oppi minkä saimme: niitä säkkejä ei kannata jättää yöksi autoon, varsinkaan jos on kuuma päivä tulossa. Pari päivää menevät muuten ikkunat auki ajaessa. Mutta nostatti tunnelmaa kummasti…

Mitä sitten tapahtui? Jos et jo seuraa blogiamme, tilaa juttumme kätevästi suoraan mailiisi sivun oikeasta ylälaidasta. Seuraava juttu tipahtaa sopivalla hetkellä suoraan mailiisi. Hajuttomasti.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Viljelypalsta

2 responses to “Paskaa lähdettiin hakemaan, lopputulos oli yllättävä OSA 1

  1. Lapsuudenkodissani viljeltiin savimaata. Joskus sinne kärrättiin kompostia, mutta ei varsinaisesti mitenkään koskaan paranneltu. Kun keksi miten homma toimii niin jotkin kasvit, kuten pavut, viihtyivät vallan mainiosti.

    Nykyinen multava kasvimaani on kuitenkin ihan toista. 🙂 Rikkaruohotkin saa juurineen pois eikä työtä tarvitse tehdä joka toinen päivä uudelleen. Se on ehkä hiukan sääli, että multavan maan myötä menetimme myös syksyiset näytökset siitä, kuinka monella eri tyylillä voi kaatua saveen, kun on ensin jäänyt nilkkojaan myöten siihen kiinni. 😀

    • Komposti olisi hyvä, harmi kun meillä ei siihen ole vielä mahdollisuutta.

      Heh, tuo kostean savimaan temput ovat niiin tuttuja 🙂 Multava maa mukava, muu maa… yllätys?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s