Poika nimeltä Luomu

Kasvimaa

Kuva viime kesältä kasvimaan muokkaushommista.

Suomen kesä. Tänä vuonna se tuntuu sisältävän paljon vettä ja vähemmän aurinkoa – tukalia hetkiä viljelijöille. Istuessani keittiön pöydän äärellä, ainoa valon lähde on koneen tuottama valo, ja salamoiden tekemä välke. Valoja ei toina pitää päällä, mietimme. Päässä kohisee samoin kuin kaatosade ulkona. Uutiset ovat tuoneet taas roppakaupalla vettä niskaan. Irtisanomiset Microsoftilla, TTIP sopimuksen hyväksymistä. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? En tunne ketään Microsoftilla työskentelevää, mutta jopa minä järkytyin laajuudesta ja tavasta, jolla ilmoitus annettiin. Tuli jopa surullinen olo. En tosin väitä, että tietäisin lähellekään miltä sen on täytynyt tuntua.

Juuri nyt mielessä vain pyörii sana omistautuminen.

Oletteko koskaan tavanneet ihmistä, joka on ollut niin omistautunut asialle, että oli valmis vaihtamaan nimensä sen vuoksi? Takkia ei käännetä joka kurvissa. Tietysti aina kuulee vanhemmista, jotka ovat fanittaneet Kauniita ja Rohkeita, ja päättäneet sitten ristiä jälkikasvunsa Brookeksi tai Ridgeksi. Etelä-Amerikassa jumalan käden noustua Diegot saavuttivat räjähdysmäisen suosion. Tänä päivänä sama ilmiö näkyy Leonel -nimisten poikien suosiossa. Ehkä urheilusankareiden mukaan nimetyt lapset ovat se tyypillisin esimerkki, mutta oletteko koskaan tavanneet poikaa nimeltä Luomu? Minä olen. No, nimi oli vain toinen nimi, mutta virallinen kuitenkin. Eduskuntavaalien yhteydessä näki monien painottavan omaa luomukantaansa, esimerkiksi käyttämällä Twitterissä Luomu -nimeä etunimen liitteenä. Mielleyhtymä temppu vain, saattaisi joku miettiä. Oli sopiva ajankohta kalastella ääniä tietystä joukosta. Varmasti taustalla oli myös vakaa usko asiaan.

Kuinka moni olisi oikeasti valmis rekisteröimään nimensä Luomuksi?

Tästä kävin miettimään, mitkä muut asiat ovat sellaisia, jotka saavat ihmiset muuttamaan vapaasta tahdostaan aikuisiässä nimensä? Löytyykö yrityksen nimiä kenenkään toisista nimistä? Tervehtiikö tulevaisuudessa opettaja reippaita ekaluokkalaisia Keijo Geenimuuntelu Virtasta, tai Teppo TTIP Toivosta? Mikä muu asia herättää niin voimakkaita tunteita, että se otetaan jopa viralliseksi nimeksi? Joensuusta tiedän ainakin yhden tapauksen, Jussi Wihonen. Hän yritti pitkään saada nimensä muutettua Aleksi, jotta viranomaiset eivät olisi voineet puuttua hänen silloin kovasti mainostamaan ALE Wihonen kauppansa nimeen (en ole vähään aikaan kaupan ohi ajanut, jossain kohtaan oli muutettu LE! Wihoseksi) ALE sanaa kun saa mainonnassa käyttää vain enintään kaksi kuukautta kerrallaan. Omistautumista parhaimmillaan, totisesti. Ja nyt jos milloin sille on kysyntää.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Jussi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s