Luomua ilman muuta

”Ai mitä eroa tavalliseen tuotantoon? Käytetään muutamia myrkkyjä vähemmän.”

”Lihapakettien kyljessä GMO-vapaa on vain markkinointikikka. Ei Suomessa ole GMO-lihaa. Sama kuin laittaisi paketin kylkeen, että ei sisällä kettua.”

”Suomeen ei saa tuoda GMO-muroja.”

”Suomalaiset tuotteethan ovat jo itsessään melkein luomua.”

”Luomu käsitteenä on hieman epäselvä.”

Nämä ovat siis kommentteja yliopisto-opiskelijoilta muutaman viime viikon ajalta. Ensimmäinen kommentti on tosin kuultu luomumaanviljelijän suusta, jolta oli kysytty, mitä eroa luomuviljelyllä ja tavallisella on. Toinen kommentti jätti minut sanattomaksi. Kokonaan gm-aineksista valmistettuja tuotteita Suomeen ei saa tosiaan vielä tuoda (korjatkaa toki jos olen väärässä). Tällä hetkellä sääntönä on, että jos gm-ainesten määrä ylittää 0,9 prosenttia, silloin se olisi paketissa ilmoitettava.

Vaikka luomutuotteita näkee jo melkein jokaisessa kaupassa, käsitteenä se vielä näyttäisi olevan epäselvä myös nuorten keskuudessa. Nämä kommentit laittoivat minut pohtimaan, että miksi tai miten luomu voisikaan olla itsestään selvä asia, vaikka itselle se sitä olisikin.

Nykyisin kaupoissa on, varsinkin hevi-osastolla, jo melko hyvin tietoa siitä, miten luomutuotteet on tuotettu, ja millaisilla menetelmillä. Esimerkiksi paikallisten luomutuottajien taustat valotetaan tuotteiden yhteydessä varsin mukavasti. Tämä tietenkin antaa henkilökohtaisemman säväyksen tuotteelle ja voi jopa luoda jonkinasteisen tunnesidonnaisuuden tuotetta kohtaan, jos esimerkiksi arvostaa kotiseudullaan tuotettua ruokaa. Luomutuotteissa, etenkin muualla tuotetuilla elintarvikkeilla, on tunteita herättävät tarinat etiketeissä, joka jälleen tekee tuotteesta erityisemmän. Perinteisillä tuotteilla (brändätyillä ja sitä myötä hieman hintavimmilla) tarinat löytyvät usein myös, mutta vain hieman erilailla kerrottuna (näitä on muuten välillä hauska lueskella).

Jos taustatyötä ei ole tehnyt, luomu voi silti jäädä edelleen hieman irralliseksi käsitteeksi, jolla ei tunnu olevan lisäarvoa. Miksi valitsisi luomun halvemman, samanhintaisen tai kalliimman merkkituotteet sijaan? Miksi ruokakaupassa edes pitäisi kiinnittää huomiota luomuun ja miten se eroaa muista tuotteista? Herättääkö pelkkä kolmannen osapuolen leima, Luomu, tarpeeksi kiinnostusta, jotta tuote otettaisiin käteen, siitä otettaisiin selvää ja jopa päädyttäisiin ostamaan tuote? Erään tutkimuksen mukaan juuri tiedon lisääntyminen luomusta on tekijä, joka vaikuttaa positiivisesti ostopäätökseen. Vaikka luomutuotteista tiedettäisiin pääosin tärkeimmät asiat, tuotantotapa ja sen erot jäävät usein hämäräksi. (Saleki & Seyedsaleki 2012.) Siksi halusin laittaa muutamia linkkejä tänne, josta on hyvä aloittaa taustatyön tekeminen.

Luomua.Ilman muuta on Pro Luomu ry:n ylläpitämä sivusto, jonka tavoitteena on tehdä luomutuotantoa ja luomuruokaa tutuksi. Sivustolta löytyy muun muassa blogeja, reseptejä sekä tehdään luomuviljelijät tutuiksi. Sieltä löytyy myös tiivis paketti luomutuotannon eduista.

Hieman erilaista lähestymistapaa tarjoaa lääkäri Antti Heikkilä, joka on käsitellyt myös tuotantomenetelmistä johtuvia eroja terveydelle varsin seikkaperäisesti omassa blogissaan. Blogiteksteistä löytyy ansiokkaasti myös linkit alkuperäisiin tutkimuksiin. Ja tekstit ovat muutenkin varsin viihdyttävää luettavaa.

Uskoisin, että blogin lukijoille luomu käsitteenä on varsin tuttu, mutta kuten alun esimerkit osoittavat, Maa- ja metsätalousministeriön suunnitteilla oleva viestintäkampanja luomusta on varsin ajankohtainen, ihan vaikka pelkästään yliopistoihin suunnattuna.

Lähde

Saleki, Z. S. – Seyedsaleki, S. M. (2012) The main factors influencing purchase behaviour of organic products in Malaysia. Interdisciplinary Journal Of Contemporary Research In Business. Vol. 4 (1), 98-116.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Ei kategoriaa, Luomu ruoka, Markkinat, Syyt

2 responses to “Luomua ilman muuta

  1. Paluuviite: Pesupähkinöillä pyykkääminen | Selviytymistarina

  2. minttu

    Miettikää, luomu, maksettu sopimus siitä, että saat viljellä luomua, nostaa taatusti luomutuottajan hintaa. Entäs me, jotka torjunta-aineettomasti viljelemme? Mihin meidät unohdetaan? Kukaan ei meistä kirjoita! Viljellyt kasvit eivät ole luomua, koska emme siitä valtiolle halua maksaa, jotta saamme luomu merkin. Näin voin myydä halvemmalla samanveroista torjunta-aineettomasti viljeltyä tuotetta kuluttajalle. Juu ja taatusti torjunta-aineettomasti, jos tiedettävästi 1985 vuodesta ei ole torjunta-aineita kyseisille pelloille ajettu. Jos joku siis epäilee torjunta-aineettomuutta, niin ei muuta kuin näyte laboratorioon. Meiltä ei se hetkauta, muussa kuin et saamme puhtaat paperit näytille ja tietoisuuteen. Niitä on ilo esitellä. Paljolti jo se, että tilamme suoramyyntipisteessä kerrotaan rehellisesti että viljelemme torjunta-aineettomasti, ja myymme itse tuotteemme, ilman välikäsiä. Tuotteihin merkataan tilamme tiedot. Tällöin jokainen tietää varmasti mistä tuotteet ovat peräisin. Ja taatusti kaikki
    kotimaista laatua. Tosin kuin luomu, se voi tulla vaikka maailman ääristä asti, mistä sitä tietää enää mitä se siellä maapallon toisella puolella on?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s